Minulta usein kysellään, paljonko matka New Yorkiin maksaa ja minkälainen budjetti kannattaa matkalla lähtiessä olla. Tähän kysymykseen on hirveän vaikea antaa mitään yleispätevää vastausta, mutta muutaman ajatuksen voin omien kokemusten perusteella heittää. Äkkilähtö rantalomakohteeseen on varmasti halvempi vaihtoehto, mutta jos pystyy ja osaa laittaa rahaa säästöön, ei New Yorkin matka ole minkäänlainen mahdottomuus.
Suurimmat yksittäiset menoerät ovat lento ja majoitus. Ainoa suora lento Suomesta New Yorkiin on Finnairin ja American Airlines yhteistyössä liikennöimä reitti. Lennon hinta on useimmiten n. 600-700 euroa, halvimmillaan olen maksanut n. 400 euroa. Välilaskullisia lentoja saa hieman halvemmalla, mutta itse en ole vielä kertaakaan nonstop lennon mukavuudesta luopunut. Kannattaa myös huomioida, että ylimääräinen matkalaukku voi olla huomattava kustannuserä (lentokentällä maksettuna taisi olla Finnairilla jopa 80 euroa). Jos tiedät jo etukäteen ostavasi toisen matkalaukun New Yorkista, kannattaa ylimääräinen laukku ostaa ja maksaa ennakkoon. Laukun voi maksaa vain toiseen suuntaan ja muistaakseni ennakkoon maksettuna Finnair perii siitä 40 euroa, joten säästö on huima. Suosittelen myös matkalaukkuvaakaa, ettei käy painorajojen kanssa hassusti.
Majoituksesta on ollut juttua jo aiemmin. Jos hotelliin mielii yöksi, kannattaa varautua siihen, että kustannus on vähintään n. 80 euroa yöltä. Jos paljon halvemmalla toivoo majoittuvansa, pitää olla valmis luopumaan mukavuuksista, esimerkiksi omasta WC:stä ja suihkusta. Toinen tinkimisen paikka on sijainti, sillä majoitus kauempana on halvempaa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä matkustamiseen kuluva aika ja varmistaa, että majoituksen lähellä on jokin asema tai pysäkki, josta julkinen liikenne kulkee sujuvasti. Esimerkiksi Brooklynin puolelta Manhattanille siirtyminen kestää yleensä 30-40 minuuttia. Halvimmillaan olen majoittunut n. 60 eurolla yö guesthousessa, jossa käytävällä jaettu suihku ja WC.
Syömiseen varattavan budjetin määrään vaikuttaa tietenkin se, kuinka paljon haluaa ruokailla ravintoloissa. Kadut ovat täynnä pikaruokaloita ja delejä, joista saa suhteellisen edullisesti burgereita, leipiä, pizzaa ja muuta pientä purtavaa. Ravintolassa annoshinta on luonnollisesti korkeampi ja syödessä tulee aina jättää tippiä, joka nostaa aina aterian hintaa. Jos aikoo pärjätä pika- ja katuruokavaihtoehdoilla, parikymmentä euroa pitäisi riittää päivää kohden. Huikeita makuelämyksiä ei välttämättä tule koettua, mutta ruokailu tällä tyylillä on suhteellisen halpaa ja säästää aikaa myös kaupungin kiertelyyn. Itse olen useimmiten liikkellä n. 50 euron päiväruokabudjetilla, jolla useimmiten syö tukevan aamiaisen tai brunssin joko delissä tai dinerissa, päiväkahvin Starbucksissa sekä päivällisen keskihintaisessa ravintolassa. Jos ruokarahaa polttelee taskussa yllinkyllin, monissa fine dining -ravintoloissa saa menusta maksaa useamman sata dollaria.
Lento, majoitus ja ruoka ovat oletettavasti välttämättömät menot, joihin pitää varautua. Yllämainitut luvut eivät tietenkään ole ehdottomia totuuksia vaan omia arvioitani, joiden avulla voi matkabudjettia lähteä hahmottelemaan sen mukaan, kauanko aikoo reissussa olla. Ostoksiin voi saada rahaa palamaan varmaan ihan niin paljon kuin sitä on tuhlattavana, joten suosittelen erillistä shoppailubudjettia, ettei käy niin, että viimeisinä päivinä ei ole varaa syödä muuta kuin myslipatukoita. Nyrkkisääntönä itselleni olen kuitenkin pitänyt sitä, että New Yorkiin ei lähdetä pihistelemään tai senttejä laskemaan. Muuttaisin mieluummin matkani ajankohtaa myöhemmäksi ja säästäisin enemmän, jos minua arvelluttaisi budjettini riittävyys.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleistä kaupungista. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleistä kaupungista. Näytä kaikki tekstit
lauantai 13. syyskuuta 2014
maanantai 27. tammikuuta 2014
Turvallisuus
Edustan naissukupuolta ja tein ensimmäisen matkani yksin 21-vuotiaana. Kaiken kaikkiaan olen matkannut New Yorkin seitsemän kertaa ja vain kerran mukanani oli matkaseuraa, silloin 13-vuotias veljeni. Tämä on myös useimmiten kirvoittanut kysymyksen, eikö minua pelota. Rehellisesti sanoen ei. Ehkä olen tyhmä, rohkea tai tyhmänrohkea, mutta olen aina kokenut New Yorkin todella turvalliseksi kaupungiksi. Läsnä ovat toki kaikki normaalit riskit, mitä nyt ulkomailla matkustaessa voi olla, mutta New York ei ole mitenkään erityisen pelottava tai vaarallinen kohde.
Useimpia ehkä mietityttää ulkona liikkuminen ja julkisen liikenteen käyttö iltaisin. Olen harrastanut molempia melko huoletta ja ehkä olen vain suunnattoman onnekas, mutta en ole kertaakaan kokenut olevani millään lailla uhkaavassa tilanteessa. Muutaman kerran olen olo on ollut epämiellyttävä, kun olen ollut myöhään liikkeellä ja kadut ovat olleet suhteellisen tyhjiä. Yleensä muiden ihmisten läsnäolo tuo turvallisuuden tunnetta, joten yritän pysytellä paikoissa, joissa liikkuu myös muita. Olen käyttänyt metroa kaikkina vuorokauden aikoina, enkä ole sielläkään koskaan kokenut oloani turvattomaksi.
New Yorkissa näkee poliiseja jatkuvasti. Poliisipartiot ovat kiinteä osa katukuvaa ja kaupunki on tietoisesti panostanut siihen, että poliisit ovat kadulla ja metroasemilla näkyvillä luomassa turvallisuutta.
Harlemista on usein puhuttu vaarallisena kaupunginosana, mutta Harlemkin on vuosien saatossa muuttunut paljon. 125. kadulla tuntuu olevan turisteja siinä missä muuallakin. Muistutuksena villeimmistä ajoista joissain Harlemin liikkeissä saattaa olla luotilasit erottamassa myyjän ja asiakkaan, mutta niitä nyt tuntuu muutenkin olevan esimerkiksi pankeissa ja posteissa. Toki New Yorkista löytyy varmasti alueita, jonne ei kannata turistina lähteä heilumaan, mutta todennäköisyys vahingossa päätyä sellaiselle on hyvin pieni. Mikäli ympäristö mietityttää, neuvoisin joko hyppäämään taksiin tai suuntaamaan lähimpään metroon ja suuntaamaan jollekin isolle yhteysasemalle, jonka läpi kulkee useampi metrolinja. Siellä voi rauhassa ihmisvilinässä ihmetellä, minne on päätynyt ja miten sieltä pääsee pois.
Maalaisjärjellä pärjää hyvin pitkälle myös tämän turvallisuuskysymyksen kanssa. Iltamyöhään pimeällä en kävelisi yksin pienillä kujilla tai puistoissa olin sitten Suomessa tai New Yorkissa. Vaikka olisin turistina uudessa paikassa ja epävarma siitä, onko alue turvallinen, yritän näyttää siltä, että tunnen ympäristön ja tiedän minne olen menossa.
Useimpia ehkä mietityttää ulkona liikkuminen ja julkisen liikenteen käyttö iltaisin. Olen harrastanut molempia melko huoletta ja ehkä olen vain suunnattoman onnekas, mutta en ole kertaakaan kokenut olevani millään lailla uhkaavassa tilanteessa. Muutaman kerran olen olo on ollut epämiellyttävä, kun olen ollut myöhään liikkeellä ja kadut ovat olleet suhteellisen tyhjiä. Yleensä muiden ihmisten läsnäolo tuo turvallisuuden tunnetta, joten yritän pysytellä paikoissa, joissa liikkuu myös muita. Olen käyttänyt metroa kaikkina vuorokauden aikoina, enkä ole sielläkään koskaan kokenut oloani turvattomaksi.
New Yorkissa näkee poliiseja jatkuvasti. Poliisipartiot ovat kiinteä osa katukuvaa ja kaupunki on tietoisesti panostanut siihen, että poliisit ovat kadulla ja metroasemilla näkyvillä luomassa turvallisuutta.
Harlemista on usein puhuttu vaarallisena kaupunginosana, mutta Harlemkin on vuosien saatossa muuttunut paljon. 125. kadulla tuntuu olevan turisteja siinä missä muuallakin. Muistutuksena villeimmistä ajoista joissain Harlemin liikkeissä saattaa olla luotilasit erottamassa myyjän ja asiakkaan, mutta niitä nyt tuntuu muutenkin olevan esimerkiksi pankeissa ja posteissa. Toki New Yorkista löytyy varmasti alueita, jonne ei kannata turistina lähteä heilumaan, mutta todennäköisyys vahingossa päätyä sellaiselle on hyvin pieni. Mikäli ympäristö mietityttää, neuvoisin joko hyppäämään taksiin tai suuntaamaan lähimpään metroon ja suuntaamaan jollekin isolle yhteysasemalle, jonka läpi kulkee useampi metrolinja. Siellä voi rauhassa ihmisvilinässä ihmetellä, minne on päätynyt ja miten sieltä pääsee pois.
Maalaisjärjellä pärjää hyvin pitkälle myös tämän turvallisuuskysymyksen kanssa. Iltamyöhään pimeällä en kävelisi yksin pienillä kujilla tai puistoissa olin sitten Suomessa tai New Yorkissa. Vaikka olisin turistina uudessa paikassa ja epävarma siitä, onko alue turvallinen, yritän näyttää siltä, että tunnen ympäristön ja tiedän minne olen menossa.
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Food Trucks
Katuruoka on tuttu näky New Yorkissa. Paikalliset syövät usein ollessaan liikkeellä tai hakevat lounaansa työpaikalle kadulta. Times Sqaurella ei voi kävellä ja olla törmäämättä paahdettujen pähkinöiden tuoksuun, joka leijailee Nuts 4 Nuts -kärryistä ja hodareita on saatavilla monesta kadunkulmasta. Katuruoan ostaminen voi tuntua epäilyttävältä, etenkin jos valmiiksi näkyy, ettei kärryn tai sen omistajan hygieniataso ole hirvittävän korkea, mutta etenkin isommat kärryt ja pakut ovat hyvä paikka aloittaa katuruoka kokeilut.
Food truckeja näkyy monessa paikassa Manhattanilla, mutta on myös muutama varma osoite, joista niitä voi lähteä metsästämään. Financial Disctrictissa on erillinen Food Truck Court (250 Vesey St.), jossa on päivittäin lounasaikaan useampi auto myymässä halpoja ja nopeita lounasannoksia. Food truck -aikataulua voi tarkistella osoitteessa http://brookfieldplaceny.com/foodtrucks. Toinen varma sijainti on Union Square, jonka ympärillä on yleensä aina autoja myymässä ruokaa. Myös Times Squarella saattaa autoja olla mutta kaksi edellä mainittua sijaintia ovat enemmän paikallisten suosiossa ja seuraamalla, minkä auton edessä on jonoa saa aika hyvän käsityksen siitä, mistä kannattaa ruokaa ostaa.
Itse suosittelen ainakin Taim Mobilea (kyse samaisesta Taim -ravintolasta, joka on aiemmin tblogissa esitelty) sekä Wafles & Dinges -autoja. Munchie Mobile on helposti tunnistettavissa lilan ulkoasunsa myötä ja tarjolla olevat burgerit ovat maittavia ja hyvän hintaisia. Yogo-autosta saa mainiota frozen yogurtia.
Food Truckien sijaintia voi seurata ainakin nyctruckfood.com -sivulla (huom, autot näkyvät vain kun ovat liikkeellä). Lisäksi monilla autoilla on oma nettisivu tai twitter-tili, joiden kautta ilmoittavat sijaintinsa.
Food truckeja näkyy monessa paikassa Manhattanilla, mutta on myös muutama varma osoite, joista niitä voi lähteä metsästämään. Financial Disctrictissa on erillinen Food Truck Court (250 Vesey St.), jossa on päivittäin lounasaikaan useampi auto myymässä halpoja ja nopeita lounasannoksia. Food truck -aikataulua voi tarkistella osoitteessa http://brookfieldplaceny.com/foodtrucks. Toinen varma sijainti on Union Square, jonka ympärillä on yleensä aina autoja myymässä ruokaa. Myös Times Squarella saattaa autoja olla mutta kaksi edellä mainittua sijaintia ovat enemmän paikallisten suosiossa ja seuraamalla, minkä auton edessä on jonoa saa aika hyvän käsityksen siitä, mistä kannattaa ruokaa ostaa.
Itse suosittelen ainakin Taim Mobilea (kyse samaisesta Taim -ravintolasta, joka on aiemmin tblogissa esitelty) sekä Wafles & Dinges -autoja. Munchie Mobile on helposti tunnistettavissa lilan ulkoasunsa myötä ja tarjolla olevat burgerit ovat maittavia ja hyvän hintaisia. Yogo-autosta saa mainiota frozen yogurtia.
Food Truckien sijaintia voi seurata ainakin nyctruckfood.com -sivulla (huom, autot näkyvät vain kun ovat liikkeellä). Lisäksi monilla autoilla on oma nettisivu tai twitter-tili, joiden kautta ilmoittavat sijaintinsa.
lauantai 25. elokuuta 2012
Pizza
Pizza on newyorkilaisille tärkeä, jopa pyhä asia. Paikallista New York -style pizzaa myydään sekä kokonaisina että slice-tyylisesti pienempään nälkään. Tyypillistä NY-style pizzalle on ohut, rapea pohja, hyvä tomaattikastike ja mozzarella-juusto. Tämä kombinaatio tunnetaan pizzapaikoissa useimmiten nimillä "plain", "regular" tai "cheese". NY-style plain slice pitäisi kuulua jokaisen New Yorkissa kävijän ruokalistalle jossain vaiheessa, se on nimittäin jopa ilman muita täytteinä oikein valmistettuna taivaallista.
Nykistä löytyy muutama ketju, josta plain slice lähtee mukaan jopa dollarilla (esim 99 Cent Fresh ja 2 Bros Pizza). Täytteitä lisättäessä hinta nousee yleensä n. $0.5-$1 per täyte. Nämä slicet ajavat asian nopean nälän selättäjänä, mutta ainakin paikalliset pizzapuristit huomaavat eron hieman kalliimpien siivujen välillä. Useimmissa pizzapaikoissa kolmella tai neljällä dollarilla saa jo ihan maukkaan ja taatusti autenttisen NY style pizza slicen. Paikalliset syövät pizzansa yleensä taittamalla sen pitkittän kahtia, koska slice on leveytensä takia vaikea syödä loppuun asti sotkematta naamaansa.
Jos suurempi nälkä iskee, pizzaa saa luonnollisesti myös kokonaisina joko ravintolassa tai mukaan otettuna. Kokonaisesta pizzasta käytetään harhaanjohtavasti nimitystä "pie", josta meille tulee ehkä ensimmäisenä mieleen piirakka. Pizzan koko ilmoitetaan yleensä tuumina ja yleisimmin ravintoloissa niitä myydään läpimitaltaan 14-20 tuuman kokoisina. Perusidea pizzerioissa on yleensä se, että ensin ilmoitetaan plain pizzan hinta, joka tyypillisesti on yli $10 ja usein jopa lähemmäs $20. Tämän jälkeen voidaan lisätä täytteitä, jotka tuovat pizzaan lisää hintaa n. $2-$3 per täyte. Kyseessä ei siis ole mikään mikrossa lämmitetty roiskeläppä, vaan kiviuunissa paistettu ja tuoreista raaka-aineista tehty oikea pizza. Havempaa pizzaa myy myös esimerkiksi pizzaketju nimeltä Domino's, mutta suosittelen panostamaan tässä kohdassa laatuun. Dollari-slicen voi napata mukaansa, jos halpaa haluaa.
Lombardi's on USA:n ensimmäinen pizzeria, joka avattiin New Yorkissa vuonna 1905. Ravintola on edelleen toiminnassa, joten se on oiva pyhiinvaelluskohde pizzan ystävillä. Mukaan pitää varata käteistä, sillä kortit eivät käy! Lisää voi katsella osoitteesta www.firstpizza.com
View Larger Map
Nykistä löytyy muutama ketju, josta plain slice lähtee mukaan jopa dollarilla (esim 99 Cent Fresh ja 2 Bros Pizza). Täytteitä lisättäessä hinta nousee yleensä n. $0.5-$1 per täyte. Nämä slicet ajavat asian nopean nälän selättäjänä, mutta ainakin paikalliset pizzapuristit huomaavat eron hieman kalliimpien siivujen välillä. Useimmissa pizzapaikoissa kolmella tai neljällä dollarilla saa jo ihan maukkaan ja taatusti autenttisen NY style pizza slicen. Paikalliset syövät pizzansa yleensä taittamalla sen pitkittän kahtia, koska slice on leveytensä takia vaikea syödä loppuun asti sotkematta naamaansa.
Jos suurempi nälkä iskee, pizzaa saa luonnollisesti myös kokonaisina joko ravintolassa tai mukaan otettuna. Kokonaisesta pizzasta käytetään harhaanjohtavasti nimitystä "pie", josta meille tulee ehkä ensimmäisenä mieleen piirakka. Pizzan koko ilmoitetaan yleensä tuumina ja yleisimmin ravintoloissa niitä myydään läpimitaltaan 14-20 tuuman kokoisina. Perusidea pizzerioissa on yleensä se, että ensin ilmoitetaan plain pizzan hinta, joka tyypillisesti on yli $10 ja usein jopa lähemmäs $20. Tämän jälkeen voidaan lisätä täytteitä, jotka tuovat pizzaan lisää hintaa n. $2-$3 per täyte. Kyseessä ei siis ole mikään mikrossa lämmitetty roiskeläppä, vaan kiviuunissa paistettu ja tuoreista raaka-aineista tehty oikea pizza. Havempaa pizzaa myy myös esimerkiksi pizzaketju nimeltä Domino's, mutta suosittelen panostamaan tässä kohdassa laatuun. Dollari-slicen voi napata mukaansa, jos halpaa haluaa.
Lombardi's on USA:n ensimmäinen pizzeria, joka avattiin New Yorkissa vuonna 1905. Ravintola on edelleen toiminnassa, joten se on oiva pyhiinvaelluskohde pizzan ystävillä. Mukaan pitää varata käteistä, sillä kortit eivät käy! Lisää voi katsella osoitteesta www.firstpizza.com
View Larger Map
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Katutaiteilijat
Katutaiteilijat ovat varsin yleinen näky New Yorkin kaduilla ja etenkin paikoilla, jossa liikkuu paljon turisteja. Metroasemilla voi usein nauttia/kärsiä musiikkiesityksistä. Osa asemilla soittamista yhtyestä on kaupungin toimesta sinne hommattu ja heille varattu tietty paikka (esim 42nd St/Times Squarella), ja näiden artistien musiikkia jää mielellään kyllä kuuntelemaan pidemmäksikin aikaa. Ehdoton suosikkini on rumpali, joka rumpujen sijaan käyttää muoviämpäreitä. Hänet tunnetaan nimellä Peter Rabbit ja on kierrellyt muuallakin esittelemässä taitojaan, mutta New Yorkistakin hänet voi vielä silloin tällöin bongata.
Tanssiesitykset, erityisesti breakdance ovat taiteenlaji, johon törmää myös usein niin kaduilla, metroasemilla kuin jopa metroissakin. Tanssipoppoita kiertää metrovaunujen sisätiloissa viihdyttämässä matkustajia ja hyvin luonnistuu tangoilla kieppuminen ja pienessä tilassa käytävälläkin tanssiminen. Todella monet näistä katutanssijoista ovat mielettömän lahjakkaita ja siksi ainakin itse pysähdyn seuraamaan aina hetkeksi, jos kadulla jotain tanssinoloista liikehdintää näkyy. Joku yleensä kerää katsojilta vapaaehtoisia lahjoituksia sankoon tai muuhun astiaan ja dollarin tai kahden antaminen on kohteliasta, kun ämpäri omalle kohdalle osuu.
Sekä Times Squarella että Union Squarella moni maalari ja piirtäjä yrittää tienata lisätuloja myymällä turisteille taidettaan. Spray-maalarit ja karikatyyripiirtäjät lienevät tavallisin näky. Heidän kanssaan kannattaa sinä mielessä olla varovainen, että hinnoittelu saattaa olla hyvinkin harhaanjohtava. Esimerkiksi karikatyyripiirtäjät mainostavat itse kuvalle $5 hintaa, mutta unohtavat usein mainita, että suojaava kehys kuvaan maksaa $20. Itse olin sen verran ikävä ihminen, että maksoin ainoastaan ensiksi sovitun $5 kuvasta ja jätin kehyksen ostamatta, kun pikkuveli matkamuistoksi piirroksen itsestään halusi. Hyvin se säilyi kotiin asti ilman suojaavaa kehystä, vaikka hiilellä tehty olikin. Näiden taiteilijoiden taitotaso on hyvinkin vaihteleva, eivätkä esillä olevat esimerkit yleensä ole kyseisen taiteilijan kynästä laisinkaan.
Kaduilla kannattaa siis pitää silmät ja korvat auki, täysin ilmaista ja korkeatasoista viihdykettä on tarjolla paljon. Samaisesta syystä oma aikataulukin kannattaa pitää sen verran löysänä, että on aikaa jäädä pällistelemään tätäkin tarjontaa.
Tanssiesitykset, erityisesti breakdance ovat taiteenlaji, johon törmää myös usein niin kaduilla, metroasemilla kuin jopa metroissakin. Tanssipoppoita kiertää metrovaunujen sisätiloissa viihdyttämässä matkustajia ja hyvin luonnistuu tangoilla kieppuminen ja pienessä tilassa käytävälläkin tanssiminen. Todella monet näistä katutanssijoista ovat mielettömän lahjakkaita ja siksi ainakin itse pysähdyn seuraamaan aina hetkeksi, jos kadulla jotain tanssinoloista liikehdintää näkyy. Joku yleensä kerää katsojilta vapaaehtoisia lahjoituksia sankoon tai muuhun astiaan ja dollarin tai kahden antaminen on kohteliasta, kun ämpäri omalle kohdalle osuu.
Sekä Times Squarella että Union Squarella moni maalari ja piirtäjä yrittää tienata lisätuloja myymällä turisteille taidettaan. Spray-maalarit ja karikatyyripiirtäjät lienevät tavallisin näky. Heidän kanssaan kannattaa sinä mielessä olla varovainen, että hinnoittelu saattaa olla hyvinkin harhaanjohtava. Esimerkiksi karikatyyripiirtäjät mainostavat itse kuvalle $5 hintaa, mutta unohtavat usein mainita, että suojaava kehys kuvaan maksaa $20. Itse olin sen verran ikävä ihminen, että maksoin ainoastaan ensiksi sovitun $5 kuvasta ja jätin kehyksen ostamatta, kun pikkuveli matkamuistoksi piirroksen itsestään halusi. Hyvin se säilyi kotiin asti ilman suojaavaa kehystä, vaikka hiilellä tehty olikin. Näiden taiteilijoiden taitotaso on hyvinkin vaihteleva, eivätkä esillä olevat esimerkit yleensä ole kyseisen taiteilijan kynästä laisinkaan.
Kaduilla kannattaa siis pitää silmät ja korvat auki, täysin ilmaista ja korkeatasoista viihdykettä on tarjolla paljon. Samaisesta syystä oma aikataulukin kannattaa pitää sen verran löysänä, että on aikaa jäädä pällistelemään tätäkin tarjontaa.
torstai 7. kesäkuuta 2012
Leffateatterit
Monien leffojen ensi-illat tuppaavat olemaan USA:ssa ennen Suomen ensi-iltoja. New York on leffateattereita täynnä ja etenkin pidemmillä matkoilla leffassa käynti voi olla mukava sadepäivän aktiviteetti. Tekstityksiä ei luonnollisestikaan ole, mutta siinähän se englanninkielentaito harjoittuu. Elokuvia löytyy vähän jokaiseen makuun, sillä suurien elokuvateatteriketjujen kaupungista löytyy paljon pienempia teattereja, joissa pyörii klassikkoja, indie ja muita pienempiä yleisöjä vetäviä leffoja.
Suuret elokuvateatteriketjut, kuten AMC, Clearview's Cinema ja Regal ovat helpoiten katukuvasta spotattavissa ja näytösvalikoimaa riittää koko päivälle. Esimerkiksi Times Squarella 42. kadulla 7. ja 8. avenuen välissä ovat AMC Empire 25 ja Regal vastakkaisilla puolilla katua. Näissä kahdessa teatterissa pyörii todennäköisesti tuorein elokuvaohjelmista ja uusimmat ensi-illat. Nämä suuret teatterit ovat jo massiivisuutensa puolesta nähtävyyksiä. Teattereissa on useita kerroksia ja kymmeniä saleja. Jokaisessa kerroksessa on kioski, josta voi ostaa leffaeväitä.
Lippuihin ei yleensä tule paikkamerkintöjä eli nopeat syövät hitaat ja vievät parhaat paikat. Päivänäytökset ovat usein tyhjempiä kuin iltanäytökset, joten hyvällä tsägällä elokuvasta pääsee nauttimaan aamupäivällä melkein tyhjään saliin. Lippujen hinnat pyörivät sekä isoissa että pienissä teattereissä yli $10 tienoilla, muistaakseni $13 taitaa olla aikuiselta aika normihinta. Limut ja popcornit eivät myöskään hirveän halpoja ole, popcornastiat suurinpiirtein saman kokoisia kuin täällä Suomen maassa mutta juomat sitten huomattavasti suurempia.
Elokuvien ikärajat kannattaa tarkistaa, Suomessa ne tuntuvat yleisesti olevan hieman alemmat. USA:n elokuvaikärajat ovat seuraavat:
G (General Audiences) - S (Sallittu kaikenikäisille)
PG (Parental Guidance Suggested) - Aikuisen harkintaa suositellaan
PG-13 - Aikuisen harkintaa suositellaan erityisesti alle 13-vuotiaiden kohdalla
R - Alle 17-vuotiaat vain aikuisen seurassa
NC-17 - Kielletty kaikilta alle 17-vuotiailta
Lisää elokuvateattereihin liittyvää voi katsella vaikka osoitteesta http://www.nyc.com/movies/ , josta löytynee kaikki New Yorkista löytyvät elokuvateatterit sekä elokuvat, jotka tällä hetkellä pyörivät.
Google Maps näyttää ystävällisesti New Yorkin elokuvateatteritarjonnan yhdellä kartalla, josta voi katsella sijainniltaan sopivaa teatteria helposti:
View Larger Map
Suuret elokuvateatteriketjut, kuten AMC, Clearview's Cinema ja Regal ovat helpoiten katukuvasta spotattavissa ja näytösvalikoimaa riittää koko päivälle. Esimerkiksi Times Squarella 42. kadulla 7. ja 8. avenuen välissä ovat AMC Empire 25 ja Regal vastakkaisilla puolilla katua. Näissä kahdessa teatterissa pyörii todennäköisesti tuorein elokuvaohjelmista ja uusimmat ensi-illat. Nämä suuret teatterit ovat jo massiivisuutensa puolesta nähtävyyksiä. Teattereissa on useita kerroksia ja kymmeniä saleja. Jokaisessa kerroksessa on kioski, josta voi ostaa leffaeväitä.
Lippuihin ei yleensä tule paikkamerkintöjä eli nopeat syövät hitaat ja vievät parhaat paikat. Päivänäytökset ovat usein tyhjempiä kuin iltanäytökset, joten hyvällä tsägällä elokuvasta pääsee nauttimaan aamupäivällä melkein tyhjään saliin. Lippujen hinnat pyörivät sekä isoissa että pienissä teattereissä yli $10 tienoilla, muistaakseni $13 taitaa olla aikuiselta aika normihinta. Limut ja popcornit eivät myöskään hirveän halpoja ole, popcornastiat suurinpiirtein saman kokoisia kuin täällä Suomen maassa mutta juomat sitten huomattavasti suurempia.
Elokuvien ikärajat kannattaa tarkistaa, Suomessa ne tuntuvat yleisesti olevan hieman alemmat. USA:n elokuvaikärajat ovat seuraavat:
G (General Audiences) - S (Sallittu kaikenikäisille)
PG (Parental Guidance Suggested) - Aikuisen harkintaa suositellaan
PG-13 - Aikuisen harkintaa suositellaan erityisesti alle 13-vuotiaiden kohdalla
R - Alle 17-vuotiaat vain aikuisen seurassa
NC-17 - Kielletty kaikilta alle 17-vuotiailta
Lisää elokuvateattereihin liittyvää voi katsella vaikka osoitteesta http://www.nyc.com/movies/ , josta löytynee kaikki New Yorkista löytyvät elokuvateatterit sekä elokuvat, jotka tällä hetkellä pyörivät.
Google Maps näyttää ystävällisesti New Yorkin elokuvateatteritarjonnan yhdellä kartalla, josta voi katsella sijainniltaan sopivaa teatteria helposti:
View Larger Map
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Majoitus
Hotellitarjontaa riittää New Yorkissa ja laatu on hyvinkin vaihtelevaa. Hinnat ovat suhteellisen kalliita, joten majoitusta etsiessä pitää oppia erottamaan, mikä on "halpa" New Yorkin mittakaavassa. Alle 100 euron huonetta on vaikea löytää, jos ei ole valmis tinkimään tasosta.
Hotellia varattaessa kannattaa tarkistaa kaksi asiaa: muiden matkailijoiden arvostelut (esimerkiksi Googlesta, yelp.com:ista tai TripAdvisor.com:ista. Jos kaikki sanovat, että paikka on täysi läävä, se suurella todennäköisyydellä on sitä. Toinen tarkistuksen arvoinen asia on bedbugregistry.com, jonka avulla voi etsiä tietoa harkitsemansa hotellin mahdollisista ötökkäongelmista. New Yorkissa riesana ovat torakat ja luteet ja viiden tähden hotellikaan ei välttämättä takaa sitä, että kutsumattomia vieraita ei olisi lainkaan. Elukoitahan ei kukaan halua tuliaisiksi Suomeen tuoda, joten jos hotellissa herää pienikään epäilys siitä, että huoneessa majoittuu muitakin kuin sinä ja mahdolliset matkakumppanisi, ota yhteys respaan ja tee asiasta ilmoitus. Netistä löytyy paljon ohjeita siihen, miten matkatavaroiden kanssa tulisi kotiin tultaessa toimia, jotta estettäisiin mahdollisten ötökkätuliaisten leviäminen omaan huusholliin.
Kaiken tämän ötökkäpelottelun jälkeen mennään itse asiaan. Itselläni on vain muutamasta hotellista kokemuksia, joten muita en tietenkään uskalla henkilökohtaisesti suositella. Näihin paikkoihin olen ollut itse tyytyväinen:
Herald Square Hotel
Herald Square sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä 34. katua, jossa sijaitsee mm. Macy's ja Madison Square Garden. Huoneissa on oma kylpyhuone, mutta matkatavaroiden kanssa huone voi käydä ahtaaksi. Käytävät ovat hieman kolkot, mutta sijainti korvaa paljon. Käytössä ilmainen Internet-yhteys ja aulassa kahviautomaatti. Budjettihotelliksi saanut hyviä arvosteluita. www.heraldsquarehotel.com
Seafarers' & International House.
Tämä ei oikeastaan ole hotelli, eikä edes hostelli, vaan eräänlainen merimieskirkko-tyyppinen guest house. Itse olen lähinnä törmännyt nuoriin ja seniori-ikäisiin matkaajiin, en niinkään merimiehiin. Huone, jossa ei ole omaa WC:tä tai suihkua irtoaa alle $90, mutta myös kylpyhuoneellisia huoneita on tarjolla hieman yli satasella. Sijainti on Union Squaren kyljessä, joka on henkilökohtaisesti lempialueitani, joten siksi olen mielelläni siellä myös majoittunut. Huoneiden taso ei ole mitenkään järisyttävä, hissi on hidas ja huoneissa ei ole tallelokeroita, mutta henkilökunta on aina ollut ystävällistä ja avuliasta. Elektronista varausjärjestelmää ei heillä vielä ole käytössä, joten kyselyt ja varaukset tehdään puhelimitse.
www.sihnyc.org
Pod Hotel
Upper East Sidella sijaitsevaan hotelliin eksyin kerran pienen säätämisen jälkeen, kun yöpymispaikkaa ei koko matkan ajaksi löytynyt (järkevällä hinnalla) ja jouduin vaihtamaan hotellia kesken kaiken. Pod Hotel oli kuitenkin kokemuksena positiivinen, joskin on mielestäni nykyään paljon kalliimpi kuin muutama vuosi sitten. Huone oli todella pieni ja suurta matkalaukkua oli vaikea saada leväytettyä auki. Koko hotelli oli kuitenkin vieraillessani hiljattain remontoitu ja käytävillä olevat WC- ja suihkutilat todella siistit.
www.thepodhotel.com
Airbnb
Airbnb.com on uusin tuttavuus, jonka kautta on ollut helppo löytää tasokasta majoitusta. Idea sivustossa on se, että paikalliset laittavat ilmoituksia omista kämpistään, jossa majoittavat matkailijoita. Periaate vähän sama kuin sohvasurffauksessa, mutta airbnb:n kautta löytyy privaattihuoneita, eikä pelkästään sohvapaikkoja. Useimmiten majoittujan käytössä on myös kylpyhuoneen lisäksi keittiö, jossa voi valmistaa vaikka aamupalan huomattavasti halvemmalla kuin syömällä sen dinerissa tai ravintolassa. Airbnb:n kautta voi ainakin sinkkumatkailijat ja pariskunnat katsella vaihtoehtoista majoitusta, mutta löytyy sivustolta paikkoja, joissa majoitetaan myös perheitä. Samalla saa mahdollisuuden tutustua paikallisiin ihmisiin ja kysellä heiltä vinkkejä.
Homman turvallisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta itse olen etsinyt majoittajia, joille muut ovat jättäneet positiivisia arvioita ja joilla on korkeatasoisia kuvia tarjoamastaan majoituksesta. Maalaisjärjellä pärjännee varsin hyvin. Majoituksen tarjoaja saa maksun vasta 24 tuntia saapumisen jälkeen eli jos paikka ei vastaa siitä annettua kuvausta, pikainen yhteys airbnb:hen ja homma aletaan selvittää. Tämä kyseinen Guest Refund Policy on voimassa, jos ongelmista ilmoitetaan 24 tunnin sisällä ja keskustellaan myös hostin kanssa. Airbnb:n sivuilla on yksityiskohtaisesti tehty ohjeita sekä majoittajille että majoitusta etsiville, joten niihin rauhassa tutustuen saa varmasti kuvan siitä, miten homma toimii.
New Yorkissa astui viime vuonna voimaan laki, joka kieltää asuntojen omistajia vuokraamasta niitä eteenpäin alle kuukauden mittaisiksi ajoiksi. Mm. Airbnb antoi lausuntonsa tästä aiheesta ja ilmaisi pettymyksensä lakia kohtaan. Uutisoinnin keskusteluissa kuitenkin tehtiin selväksi se, että pääasiallinen syy laille oli laittomien hotellien rajoittaminen. Käytännössä siis monet asunnonomistajat ovat pääasiallisesti vuokranneet yhtä tai jopa useampaa huonetta/asuntoa lyhytaikaisesta ja pyörittäneet näin hotellia ilman asianmukaisia lupia. Nettikeskusteluissa ja erinäisten päättäjien haastatteluissa on kuitenkin tarkennettu, että laki ei ilmeisesti koske järjestelyä, jossa asunnon omistaja on itse asunnossa paikalla eli toisin sanoen majoittaa lyhytaikaisia kämppäkavereita. Sen sijaan jos etsii nimenomaan vacation rental nimikkeellä olevia tyhjiä, lyhytkestoisia vuokra-asuntoja, voi ikävä yllätys olla vastassa ja majoituspaikka mennä alta, mikäli vuokraaja on järjestelmällisestä kämppiä vuokrannut eteenpäin ja viranomaiset ovat siitä saaneet vihiä. Laki kirjattiin hyvin epämääräiseksi ja laajaksi käsitteiltään, mutta mitään yksittäistä tahoa ei ole määrätty asiaa valvomaan, joten kiinnijäämisriski näillä "hotelliyrittäjillä" on suhteellisen pieni.
Airbnb:ssä kannattaa siis myös pitää silmällä sitä, että jos samalla henkilöllä tuntuu olevan vuokralla useampia huoneita/huoneistoja, voi kyseessä olla ns. laiton hotelli ja silloin on olemassa riski, että majapaikkaa ei olekaan, kun New Yorkiin saavut. Ongelmia ei pitäisi ilmetä, jos jaat asunnon sen omistajan kanssa ja yövyt esimerkiksi hänen vierashuoneessaan. Brooklynia ei suotta kannata vierastaa majoituksen suhteen, sillä airbnb-hosteja on paljon Brooklynin puolella ja sieltä on useimmiten hyvät kulkuyhteydet Manhattanille.
Omat kokemukseni Airbnb:stä ovat hyviä ja siksi uskallan sitä myös muille suositella. New Yorkissa on niin paljon nähtävää ja tehtävää, että kämpässä tuskin tulee nysvättyä kovin paljoa, joten vaikka sen jakaisi omistajan kanssa, siitä tuskin hirveästi on haittaa. Päinvastoin, paikalliselta hostilta voi saada hyviä vinkkejä ja tarvittaessa neuvoja mieltä askarruttavissa kysymyksissä.
Heitän tähän alle vielä hotels.com tarjousbannerin, jota kautta voi myös hotelleja lähteä etsimään. Kiitän ja kumarran, jos teet varauksen nimenomaan tämän sivun linkin kautta. Saan siitä pienen provikan ja voin vaikka heitellä tänne jossain vaiheessa pientä kisavisailua, johon voin provikkarahoilla ostaa ihan oikeita palkintoja :) Sama koskee airbnb-varauksia, jos liikut sivulle tämän blogin kautta.
Hotellia varattaessa kannattaa tarkistaa kaksi asiaa: muiden matkailijoiden arvostelut (esimerkiksi Googlesta, yelp.com:ista tai TripAdvisor.com:ista. Jos kaikki sanovat, että paikka on täysi läävä, se suurella todennäköisyydellä on sitä. Toinen tarkistuksen arvoinen asia on bedbugregistry.com, jonka avulla voi etsiä tietoa harkitsemansa hotellin mahdollisista ötökkäongelmista. New Yorkissa riesana ovat torakat ja luteet ja viiden tähden hotellikaan ei välttämättä takaa sitä, että kutsumattomia vieraita ei olisi lainkaan. Elukoitahan ei kukaan halua tuliaisiksi Suomeen tuoda, joten jos hotellissa herää pienikään epäilys siitä, että huoneessa majoittuu muitakin kuin sinä ja mahdolliset matkakumppanisi, ota yhteys respaan ja tee asiasta ilmoitus. Netistä löytyy paljon ohjeita siihen, miten matkatavaroiden kanssa tulisi kotiin tultaessa toimia, jotta estettäisiin mahdollisten ötökkätuliaisten leviäminen omaan huusholliin.
Kaiken tämän ötökkäpelottelun jälkeen mennään itse asiaan. Itselläni on vain muutamasta hotellista kokemuksia, joten muita en tietenkään uskalla henkilökohtaisesti suositella. Näihin paikkoihin olen ollut itse tyytyväinen:
Herald Square Hotel
Herald Square sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä 34. katua, jossa sijaitsee mm. Macy's ja Madison Square Garden. Huoneissa on oma kylpyhuone, mutta matkatavaroiden kanssa huone voi käydä ahtaaksi. Käytävät ovat hieman kolkot, mutta sijainti korvaa paljon. Käytössä ilmainen Internet-yhteys ja aulassa kahviautomaatti. Budjettihotelliksi saanut hyviä arvosteluita. www.heraldsquarehotel.com
Seafarers' & International House.
Tämä ei oikeastaan ole hotelli, eikä edes hostelli, vaan eräänlainen merimieskirkko-tyyppinen guest house. Itse olen lähinnä törmännyt nuoriin ja seniori-ikäisiin matkaajiin, en niinkään merimiehiin. Huone, jossa ei ole omaa WC:tä tai suihkua irtoaa alle $90, mutta myös kylpyhuoneellisia huoneita on tarjolla hieman yli satasella. Sijainti on Union Squaren kyljessä, joka on henkilökohtaisesti lempialueitani, joten siksi olen mielelläni siellä myös majoittunut. Huoneiden taso ei ole mitenkään järisyttävä, hissi on hidas ja huoneissa ei ole tallelokeroita, mutta henkilökunta on aina ollut ystävällistä ja avuliasta. Elektronista varausjärjestelmää ei heillä vielä ole käytössä, joten kyselyt ja varaukset tehdään puhelimitse.
www.sihnyc.org
Pod Hotel
Upper East Sidella sijaitsevaan hotelliin eksyin kerran pienen säätämisen jälkeen, kun yöpymispaikkaa ei koko matkan ajaksi löytynyt (järkevällä hinnalla) ja jouduin vaihtamaan hotellia kesken kaiken. Pod Hotel oli kuitenkin kokemuksena positiivinen, joskin on mielestäni nykyään paljon kalliimpi kuin muutama vuosi sitten. Huone oli todella pieni ja suurta matkalaukkua oli vaikea saada leväytettyä auki. Koko hotelli oli kuitenkin vieraillessani hiljattain remontoitu ja käytävillä olevat WC- ja suihkutilat todella siistit.
www.thepodhotel.com
Airbnb
Airbnb.com on uusin tuttavuus, jonka kautta on ollut helppo löytää tasokasta majoitusta. Idea sivustossa on se, että paikalliset laittavat ilmoituksia omista kämpistään, jossa majoittavat matkailijoita. Periaate vähän sama kuin sohvasurffauksessa, mutta airbnb:n kautta löytyy privaattihuoneita, eikä pelkästään sohvapaikkoja. Useimmiten majoittujan käytössä on myös kylpyhuoneen lisäksi keittiö, jossa voi valmistaa vaikka aamupalan huomattavasti halvemmalla kuin syömällä sen dinerissa tai ravintolassa. Airbnb:n kautta voi ainakin sinkkumatkailijat ja pariskunnat katsella vaihtoehtoista majoitusta, mutta löytyy sivustolta paikkoja, joissa majoitetaan myös perheitä. Samalla saa mahdollisuuden tutustua paikallisiin ihmisiin ja kysellä heiltä vinkkejä.
Homman turvallisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta itse olen etsinyt majoittajia, joille muut ovat jättäneet positiivisia arvioita ja joilla on korkeatasoisia kuvia tarjoamastaan majoituksesta. Maalaisjärjellä pärjännee varsin hyvin. Majoituksen tarjoaja saa maksun vasta 24 tuntia saapumisen jälkeen eli jos paikka ei vastaa siitä annettua kuvausta, pikainen yhteys airbnb:hen ja homma aletaan selvittää. Tämä kyseinen Guest Refund Policy on voimassa, jos ongelmista ilmoitetaan 24 tunnin sisällä ja keskustellaan myös hostin kanssa. Airbnb:n sivuilla on yksityiskohtaisesti tehty ohjeita sekä majoittajille että majoitusta etsiville, joten niihin rauhassa tutustuen saa varmasti kuvan siitä, miten homma toimii.
New Yorkissa astui viime vuonna voimaan laki, joka kieltää asuntojen omistajia vuokraamasta niitä eteenpäin alle kuukauden mittaisiksi ajoiksi. Mm. Airbnb antoi lausuntonsa tästä aiheesta ja ilmaisi pettymyksensä lakia kohtaan. Uutisoinnin keskusteluissa kuitenkin tehtiin selväksi se, että pääasiallinen syy laille oli laittomien hotellien rajoittaminen. Käytännössä siis monet asunnonomistajat ovat pääasiallisesti vuokranneet yhtä tai jopa useampaa huonetta/asuntoa lyhytaikaisesta ja pyörittäneet näin hotellia ilman asianmukaisia lupia. Nettikeskusteluissa ja erinäisten päättäjien haastatteluissa on kuitenkin tarkennettu, että laki ei ilmeisesti koske järjestelyä, jossa asunnon omistaja on itse asunnossa paikalla eli toisin sanoen majoittaa lyhytaikaisia kämppäkavereita. Sen sijaan jos etsii nimenomaan vacation rental nimikkeellä olevia tyhjiä, lyhytkestoisia vuokra-asuntoja, voi ikävä yllätys olla vastassa ja majoituspaikka mennä alta, mikäli vuokraaja on järjestelmällisestä kämppiä vuokrannut eteenpäin ja viranomaiset ovat siitä saaneet vihiä. Laki kirjattiin hyvin epämääräiseksi ja laajaksi käsitteiltään, mutta mitään yksittäistä tahoa ei ole määrätty asiaa valvomaan, joten kiinnijäämisriski näillä "hotelliyrittäjillä" on suhteellisen pieni.
Airbnb:ssä kannattaa siis myös pitää silmällä sitä, että jos samalla henkilöllä tuntuu olevan vuokralla useampia huoneita/huoneistoja, voi kyseessä olla ns. laiton hotelli ja silloin on olemassa riski, että majapaikkaa ei olekaan, kun New Yorkiin saavut. Ongelmia ei pitäisi ilmetä, jos jaat asunnon sen omistajan kanssa ja yövyt esimerkiksi hänen vierashuoneessaan. Brooklynia ei suotta kannata vierastaa majoituksen suhteen, sillä airbnb-hosteja on paljon Brooklynin puolella ja sieltä on useimmiten hyvät kulkuyhteydet Manhattanille.
Omat kokemukseni Airbnb:stä ovat hyviä ja siksi uskallan sitä myös muille suositella. New Yorkissa on niin paljon nähtävää ja tehtävää, että kämpässä tuskin tulee nysvättyä kovin paljoa, joten vaikka sen jakaisi omistajan kanssa, siitä tuskin hirveästi on haittaa. Päinvastoin, paikalliselta hostilta voi saada hyviä vinkkejä ja tarvittaessa neuvoja mieltä askarruttavissa kysymyksissä.
Heitän tähän alle vielä hotels.com tarjousbannerin, jota kautta voi myös hotelleja lähteä etsimään. Kiitän ja kumarran, jos teet varauksen nimenomaan tämän sivun linkin kautta. Saan siitä pienen provikan ja voin vaikka heitellä tänne jossain vaiheessa pientä kisavisailua, johon voin provikkarahoilla ostaa ihan oikeita palkintoja :) Sama koskee airbnb-varauksia, jos liikut sivulle tämän blogin kautta.
tiistai 22. toukokuuta 2012
Little Italy
View Larger Map
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Elokuva-, TV- ja julkkisbongailua
New York on varsinainen kultakaivos niille, jotka haluavat nähdä elokuvista ja TV-sarjoista tuttuja paikkoja. Rahalla saa ostettua esimerkiksi ohjatun bussikierroksen eri sijainteihin, mutta myös omatoimisesti voi bongailua harrastaa selvittämällä hieman etukäteen, mitä haluaa nähdä ja missä kyseinen paikka sijaitsee. Muun muassa Movie Locations Guide -sivulle on kerätty yhteen karttaan monta Manhattanilta löytyvää tuttua kuvauspaikkaa, jonne varmasti löytää ilman opastakin.
Erään sitcomin ystäville hyvinkin tuttu rakennus Greenwich Villagesse Grove ja Bedford katujen kulmassa.
Julkkisbongailu on taasen New Yorkissa on helpohko harrastaa ihan vahingossakin. Myönnän itse olevani siinä suunnattoman huono, koska katson niin vähän TV:tä ja elokuvia, etten koskaan tunnista ketään - tai sitten tunnistan kasvot, mutta nimestä ei tietoakaan. Manhattanilla kuitenkin kuvataan jatkuvasti jotakin sarjaa tai elokuvaa ja useat julkkikset ovat myös asettuneet kaupunkiin asumaan, joten arkiset kohtaamiset ovat hyvinkin mahdollisia.
Broadway vetää myös puoleensa nimekkäitä näyttelijöitä ja heitä näkee usein musikaaleissa ja näytelmissä esiintymässä. Harjaantuneet Broadway-kävijät tietävät, että näyttelijät poistuvat teatterista näytöksen jälkeen Stage Door -ovesta, joka on yleensä pienen matkan päässä pääsisäänkäynnistä. Yleensä kyseinen ovi on kuitenkin helposti tunnistettavissa, koska se aidataan valmiiksi ja vartija patsastelee oven edessä. On kuitenkin sallittua jäädä aitojen ulkopuolelle odottelemaan, että näyttelijät poistuvat teatterista ja monet keräävätkin nimikirjoitukset suoraan käsiohjelmaan (Playbill, jaetaan ilmaiseksi näytökseen lipun ostaneille). Itse olen näytösten jälkeen tällä taktiikalla tavannut T.R. Knightin (Greyn Anatomia), David Hyde Piercen (Frasier) sekä Patrick Stewartin (mm. Star Trek). Osa näyttelijöistä jakaa nimmareitaan ainoastaan edellämainittuihin Playbill-lehtisiin (tämä esimerkiksi siksi, ettei jonossa olisi monta henkilöä hakemassa nimmareita valokuviin, jotka vain myydään eteenpäin eBayssa) mutta kuvattavaksi yleensä suostutaan mielellään.
Antoisaa bongailua itse kullekin, raportoikaa toki havainnoistanne!
Erään sitcomin ystäville hyvinkin tuttu rakennus Greenwich Villagesse Grove ja Bedford katujen kulmassa.
Julkkisbongailu on taasen New Yorkissa on helpohko harrastaa ihan vahingossakin. Myönnän itse olevani siinä suunnattoman huono, koska katson niin vähän TV:tä ja elokuvia, etten koskaan tunnista ketään - tai sitten tunnistan kasvot, mutta nimestä ei tietoakaan. Manhattanilla kuitenkin kuvataan jatkuvasti jotakin sarjaa tai elokuvaa ja useat julkkikset ovat myös asettuneet kaupunkiin asumaan, joten arkiset kohtaamiset ovat hyvinkin mahdollisia.
Broadway vetää myös puoleensa nimekkäitä näyttelijöitä ja heitä näkee usein musikaaleissa ja näytelmissä esiintymässä. Harjaantuneet Broadway-kävijät tietävät, että näyttelijät poistuvat teatterista näytöksen jälkeen Stage Door -ovesta, joka on yleensä pienen matkan päässä pääsisäänkäynnistä. Yleensä kyseinen ovi on kuitenkin helposti tunnistettavissa, koska se aidataan valmiiksi ja vartija patsastelee oven edessä. On kuitenkin sallittua jäädä aitojen ulkopuolelle odottelemaan, että näyttelijät poistuvat teatterista ja monet keräävätkin nimikirjoitukset suoraan käsiohjelmaan (Playbill, jaetaan ilmaiseksi näytökseen lipun ostaneille). Itse olen näytösten jälkeen tällä taktiikalla tavannut T.R. Knightin (Greyn Anatomia), David Hyde Piercen (Frasier) sekä Patrick Stewartin (mm. Star Trek). Osa näyttelijöistä jakaa nimmareitaan ainoastaan edellämainittuihin Playbill-lehtisiin (tämä esimerkiksi siksi, ettei jonossa olisi monta henkilöä hakemassa nimmareita valokuviin, jotka vain myydään eteenpäin eBayssa) mutta kuvattavaksi yleensä suostutaan mielellään.
Antoisaa bongailua itse kullekin, raportoikaa toki havainnoistanne!
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Ilmaiset Wi-Fi:t
Suomalaisen datapaketin käyttö on kallista lystiä, joten jos matkassa on älypuhelin, iPod Touch, läppäri tai jokin tabletti-laite, ilmaisia Wi-Fi yhteyksiä on onneksi kaupunki täynnä. Google on hyvä kaveri kaupunkilomalla, jos tulee tarvetta tarkistaa sijainteja tai muita asioita. Luonnollisesti myös sähköposti kulkee ja Facebookinkin pääsee loman aikana leijumaan. Avoimia verkkoja tuntuu löytyvän pitkä lista joka kadunkulmasta, mutta harva niistä toimii. Tässä muutama paikka, jossa yhteydet suurella todennäköisyydellä toimivat:
Apple Store (kts. postaus)
Molemmissa New Yorkin Apple Storeissa on paljon koneita käytettävissä sekä myös avoin Wi-Fi, jota voi käyttää kaupassa sekä kaupan ulkopuolella omilla laitteilla.
Starbucks
Starbuckseissa on AT&T:n tarjoama Wi-Fi ja sillä nimellä se on muistaakseni listattu.
Coldstone (kts. postaus)
Wi-Fi toimii liikkeessä sisällä sekä vähän matkan päässä myös ulkopuolella.
Union Square
Union Square Partnership tarjoaa Union Squaren alueella ja puistossa ilmaisen Wi-Fin. Oman kokemuksen perusteella hieman oikukas, mutta toimii kohtuu hyvin avoimeksi, julkiseksi verkoksi.
Bryant Park (kts. postaus)
Bryant Park tunnetaan myös hyvänä ulkoilmatoimistona. Wi-Fi toimii puiston alueella yllättävän hyvin.
Barnes&Noble
B&N-kirjakaupoissa on AT&T:n tarjoama ilmainen Wi-Fi.
Suurin osa näistä yhteyksiä pelittää siten, että yhteys muodostetaan laitteen asetuksista. Tämän jälkeen avataan selain, joka ohjaa suoraan login-sivulle. Sivulla on todennäköisesti login-täppä, jota näpäyttämällä yhteyden saa toimimaan myös muuten kuin selaimessa (esim appseissa). Pelkästään yhteyden muodostuksella ei siis välttämättä pitkälle pötkitä, vaan vasta sisäänkirjautumisen jälkeen verkko on käytettävissä.
Näiden lisäksi satunnaisesti McDonaldseissa ja Burger Kingeissä on yhteyksiä. Tarkista myös hotellisi tarjonta!
Apple Store (kts. postaus)
Molemmissa New Yorkin Apple Storeissa on paljon koneita käytettävissä sekä myös avoin Wi-Fi, jota voi käyttää kaupassa sekä kaupan ulkopuolella omilla laitteilla.
Starbucks
Starbuckseissa on AT&T:n tarjoama Wi-Fi ja sillä nimellä se on muistaakseni listattu.
Coldstone (kts. postaus)
Wi-Fi toimii liikkeessä sisällä sekä vähän matkan päässä myös ulkopuolella.
Union Square
Union Square Partnership tarjoaa Union Squaren alueella ja puistossa ilmaisen Wi-Fin. Oman kokemuksen perusteella hieman oikukas, mutta toimii kohtuu hyvin avoimeksi, julkiseksi verkoksi.
Bryant Park (kts. postaus)
Bryant Park tunnetaan myös hyvänä ulkoilmatoimistona. Wi-Fi toimii puiston alueella yllättävän hyvin.
Barnes&Noble
B&N-kirjakaupoissa on AT&T:n tarjoama ilmainen Wi-Fi.
Suurin osa näistä yhteyksiä pelittää siten, että yhteys muodostetaan laitteen asetuksista. Tämän jälkeen avataan selain, joka ohjaa suoraan login-sivulle. Sivulla on todennäköisesti login-täppä, jota näpäyttämällä yhteyden saa toimimaan myös muuten kuin selaimessa (esim appseissa). Pelkästään yhteyden muodostuksella ei siis välttämättä pitkälle pötkitä, vaan vasta sisäänkirjautumisen jälkeen verkko on käytettävissä.
Näiden lisäksi satunnaisesti McDonaldseissa ja Burger Kingeissä on yhteyksiä. Tarkista myös hotellisi tarjonta!
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Maksukortit
Luottokortit ovat näppärä tapa maksaa ostokset, mutta yllättävää kyllä, ne eivät ihan joka paikassa käy. Esimerkiksi monissa pienissä ravintoloissa ja dinereissa hyväksytään vain käteismaksuja. Lisäksi käteistä pitäisi aina olla tippaamista varten - tarjoilijoille, taksikuskeille, hotellien laukunkantajille jne. Useimmat hotellit vaativat varaukseen luottokortin ja autovuokraamoilla taitaa olla pitkälti sama linja. Mukana matkalla kannattaa siis olla sekä käteistä että luottokortti.
Luottokortti toimii rahannostoon automaateilla. Amerikkalaiset käyttävät pankkeja paljon, koska nettipankit ovat vielä hyvin alkeellisia. Suuri osa yrityksistä ja yksityishenkilöistä puljaa shekkien kanssa. Tästä syystä pankkeja on paljon (esim. Chase, CitiBank, Bank of America, Wells Fargo, Capital One), joten rahan nostaminen ei pitäisi olla ongelma. Pankeissa saattaa olla erillinen aula, joka aukeaa näyttämällä korttia lukijaan ulkopuolella. Kortin kadottamisen riski automaattiin on minimaalinen, sillä kortti dipataan sisään ja vedetään sen jälkeen heti ulos, jonka jälkeen automaatti kysyy tunnuslukua. Automaatti ei siis voi imaista korttia sisäänsä, vaikka olisitkin hidas lukemaan ruudun tekstejä. Nostoista menee ilmeisesti jonkinlainen korvaus pankin taskuun, joten ei välttämättä kannata ihan hirmuisen pieniä summia päivittäin nostaa. Meille tutumpia Otto-automaatin näköisiä laitteita on jonkin verran rakennusten seinissä, mutta varmin tapa löytää automaatti on etsiä pankki.
Isoissa kaupoissa on pääosin maksupäätteet, joita käytetään korttimaksuja tehdessä. Magneettinauha viedään silloin lukijan läpi ja lukijoissa on näyttö, johon tulee tiedot maksusta. Päätteessä on kiinni pieni kynän näköinen osoitin, jota käytetään maksun hyväksymiseen ja elektroniseen allekirjoitukseen. Kuittia ei tällöin tulosteta allekirjoitettavaksi, vaan allkirjoitus printtautuu suoraan maksupäätteeltä. Ennen allekirjoitusta laite kysyy, onko maksu credit vai debit -kortilla tehty. Jos maksupäätettä ei ole, myyjä hoitaa maksun kortilla kassapäätteen kautta ja tulostaa kuitin allekirjoitettavaksi.
Luottokortit toimivat yleensä poikkeuksetta, mutta debit -kortit (Visa Electron tai Debit-tunnuksella varustettu kortti) ovat oma lukunsa. Jonkin verran olen niitä reissatessani käyttänyt ja koska Electron käsitteenä ei ole amerikkalaisille tuttu, on korttia joskus pitkään ihmetelty. Sellainen mielikuva minulla kuitenkin on, että automaatin tai päätteen kysyessä "credit" vai "debit", eli luotto vai suoraveloitus, suomalaisten debit-korttien kanssa on joskus pitänyt valita "credit", jotta maksu onnistuisi. Debit-vaihtoehdon valittaessa seuraava kysymys on yleensä postinumero maksuvarmistusta varten, ja kun eivät pysty suomalaisiin pankkeihin varmistusta lähettämään, ei maksu mene läpi. Credit-vaihtoehdolla maksu onnistuu ilman erillistä varmistusvaihetta, vaikka se meneekin loppupeleissä tililtä suoraveloituksena.
Luottokortti toimii rahannostoon automaateilla. Amerikkalaiset käyttävät pankkeja paljon, koska nettipankit ovat vielä hyvin alkeellisia. Suuri osa yrityksistä ja yksityishenkilöistä puljaa shekkien kanssa. Tästä syystä pankkeja on paljon (esim. Chase, CitiBank, Bank of America, Wells Fargo, Capital One), joten rahan nostaminen ei pitäisi olla ongelma. Pankeissa saattaa olla erillinen aula, joka aukeaa näyttämällä korttia lukijaan ulkopuolella. Kortin kadottamisen riski automaattiin on minimaalinen, sillä kortti dipataan sisään ja vedetään sen jälkeen heti ulos, jonka jälkeen automaatti kysyy tunnuslukua. Automaatti ei siis voi imaista korttia sisäänsä, vaikka olisitkin hidas lukemaan ruudun tekstejä. Nostoista menee ilmeisesti jonkinlainen korvaus pankin taskuun, joten ei välttämättä kannata ihan hirmuisen pieniä summia päivittäin nostaa. Meille tutumpia Otto-automaatin näköisiä laitteita on jonkin verran rakennusten seinissä, mutta varmin tapa löytää automaatti on etsiä pankki.
Isoissa kaupoissa on pääosin maksupäätteet, joita käytetään korttimaksuja tehdessä. Magneettinauha viedään silloin lukijan läpi ja lukijoissa on näyttö, johon tulee tiedot maksusta. Päätteessä on kiinni pieni kynän näköinen osoitin, jota käytetään maksun hyväksymiseen ja elektroniseen allekirjoitukseen. Kuittia ei tällöin tulosteta allekirjoitettavaksi, vaan allkirjoitus printtautuu suoraan maksupäätteeltä. Ennen allekirjoitusta laite kysyy, onko maksu credit vai debit -kortilla tehty. Jos maksupäätettä ei ole, myyjä hoitaa maksun kortilla kassapäätteen kautta ja tulostaa kuitin allekirjoitettavaksi.
Luottokortit toimivat yleensä poikkeuksetta, mutta debit -kortit (Visa Electron tai Debit-tunnuksella varustettu kortti) ovat oma lukunsa. Jonkin verran olen niitä reissatessani käyttänyt ja koska Electron käsitteenä ei ole amerikkalaisille tuttu, on korttia joskus pitkään ihmetelty. Sellainen mielikuva minulla kuitenkin on, että automaatin tai päätteen kysyessä "credit" vai "debit", eli luotto vai suoraveloitus, suomalaisten debit-korttien kanssa on joskus pitänyt valita "credit", jotta maksu onnistuisi. Debit-vaihtoehdon valittaessa seuraava kysymys on yleensä postinumero maksuvarmistusta varten, ja kun eivät pysty suomalaisiin pankkeihin varmistusta lähettämään, ei maksu mene läpi. Credit-vaihtoehdolla maksu onnistuu ilman erillistä varmistusvaihetta, vaikka se meneekin loppupeleissä tililtä suoraveloituksena.
lauantai 25. helmikuuta 2012
Bryant Park
Kaiken suurkaupungin vilskeen keskellä on mukava joskus vetäytyä puistoon istuskelemaan ja ihmettelemään maailman menoa. Central Park on on New Yorkin tunnetuin puistoalue, mutta siitä ehkä myöhemmin lisää. Muutaman blockin päässä Times Squaresta sijaitsee Bryant Park, joka on myös poikkeamisen arvoinen paikka.
Lämpiminä kuukausina Bryant Park tunnetaan kaupungin suurimpana ulkoilmatoimistona. Puistoalueella on nimittäin ilmainen, avoin ja peräti toimiva langaton yhteys sekä pöytiä ja tuoleja, joka saa monet paikalliset siirtämään toimistonsa ulkoilmaan. Puistopöytien lisäksi nurmialuetta on paljon. Erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia on myös tarjolla - pingispöytiä (ilmaisia, aika kannattaa varata turistisesonkina etukäteen), shakkilautoja (pientä vuokramaksua vastaan) sekä petanque -ratoja.
Bryant Parkissa on usein erilaisia ulkoilmakonsertteja ynnä muita erityistapahtumia. Talviaikaan puistossa on luistelurata. Itse osuin kerran sattumalta paikalle kesken Maroon5:n konserttia.
Newyorkilaista puistokulttuuria on ilo seurata. Puistossa alkoholin nauttiminen on kielletty, joten siitä syntyviä järjestyshäiriöitä harvoin. Toisin kuin usein Suomessa, pöydät ja tuolit saavat olla paikallaan ilman, että kukaan kokee tarvetta ottaa niitä mukaansa, töhriä tai muuten vaan potkia kumoon. Roskat löytävät tiensä roskikseen ja puisto on todella siisti. Puistossa tupakointi on kielletty.
Lisätietoja Bryant Parkista voi katsella osoitteesta bryantpark.org/
View Larger Map
Lämpiminä kuukausina Bryant Park tunnetaan kaupungin suurimpana ulkoilmatoimistona. Puistoalueella on nimittäin ilmainen, avoin ja peräti toimiva langaton yhteys sekä pöytiä ja tuoleja, joka saa monet paikalliset siirtämään toimistonsa ulkoilmaan. Puistopöytien lisäksi nurmialuetta on paljon. Erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia on myös tarjolla - pingispöytiä (ilmaisia, aika kannattaa varata turistisesonkina etukäteen), shakkilautoja (pientä vuokramaksua vastaan) sekä petanque -ratoja.
Bryant Parkissa on usein erilaisia ulkoilmakonsertteja ynnä muita erityistapahtumia. Talviaikaan puistossa on luistelurata. Itse osuin kerran sattumalta paikalle kesken Maroon5:n konserttia.
Newyorkilaista puistokulttuuria on ilo seurata. Puistossa alkoholin nauttiminen on kielletty, joten siitä syntyviä järjestyshäiriöitä harvoin. Toisin kuin usein Suomessa, pöydät ja tuolit saavat olla paikallaan ilman, että kukaan kokee tarvetta ottaa niitä mukaansa, töhriä tai muuten vaan potkia kumoon. Roskat löytävät tiensä roskikseen ja puisto on todella siisti. Puistossa tupakointi on kielletty.
Lisätietoja Bryant Parkista voi katsella osoitteesta bryantpark.org/
View Larger Map
perjantai 24. helmikuuta 2012
Starbucks-etiketti
Starbucks on näkyvä osa New Yorkin kaupunkikuvaa ja eräänlainen amerikkalaisuuden symboli. Kyllähän sitä pitää ainakin yksi pysähdys Starbucksissa, eihän sitä muuten voi sanoa Jenkeissä käyneensä. Mielikuva siitä, että amerikkalainen kahvi on surkeaa litkua suomalaiseen "kunnon kahviin" verrattuna ei omasta mielestäni pidä paikkaansa - päin vastoin itse asiassa. Amerikkalainen kahvi on useimmiten tummempaa paahtoa kuin meidän rakas Kulta Mokka ja omaan makuuni tuo tummempi sopii paremmin. Starbucks on itse asiassa vasta hiljattain lanseerannut oman Blonde Roast -nimisen paahtonsa, joka on vaaleampaa kuin keskiverto amerikkalainen kahvi.
Vaikkei kahvin ystävä olisikaan, Starbucksin tarjontaan kuuluu myös teet ja smoothiet. Erityiskahvit voi kustomoida oman mieltymyksensä mukaan: maidon, makeutuksen, makusiirapin, espressoshottien määrän, kermavaahdon ja kaiken muun mahdollisen osalta.
Starbucksissa ei ole väliä sillä, nautitaanko juoma paikan päällä vai otetaanko se mukaan. Se tarjoillaan joka tapauksessa pahvimukissa. Satavarma turistin leiman saa painottamalla ottavansa kahvin mukaan (to go). Myynnissä on myös suolaista ja makeaa syötävää ja pöydässä saa istuskella niin kauan kuin haluaa. Starbuckseissa on myös ilmainen wi-fi yhteys asiakkaiden käytössä. On tavallista, että myyjä kysyy tilausta ottaessaan nimen, jonka avulla juoma löytää oikean omistajan kiireisimpinä aikoina. Suurta huvia on ensin tavata suomalainen nimi kolme kertaa ja sen jälkeen arpoa, millä tavalla se äännetään tällä kertaa. Helpommalla siis pääsee, jos heittää peliin suosiolla jonkun paikallisen nimen.
Kahvin ostaminen onnistuu varmasti ensikertalaiseltakin, mutta seuraavassa Starbucksin lyhyt oppimäärä:
Juoman koko
Tall - pieni, n 3,5 dl
Grande - keskikoko, n. 4,5 dl (äännetään gran-dei)
Venti - suuri, n. 5,9 dl kuumille juomille, 7 dl kylmille (äännetään ven-tii)
Trenta - jätti, n. 9,1 dl, vain kylmille juomille
Maito
2% - tämä on oletusarvo, 2% rasvan määrä (suomalainen kevytmaito on 1,5%)
skim/non-fat - rasvaton maito
breve - half&half eli puolet maitoa puolet kermaa, hyvin täyteläinen
soy - soijamaito
organic - luomumaito
light/skinny - näillä termeillä juomista rasvattomia, eli rasvaton maito + ei kermavaahtoa
Espresson määrä
Single-shot - yksi espresso annos, standardi tall-kokoisissa juomissa
Double-shot - kaksi annosta, standardi grande-kokoisissa juomissa
Triple-shot - kolme annosta standardi venti-kokoisissa juomissa
Quod-shot - neljä annosta
Extra shot - ylimääräinen espresso annos mihin tahansa juomakokoon
Maitovaahto
Monet maitopohjaiset kahvijuomat tarjoillaan vaahdon kera. Vaahtoa voi pyytää paljon (extra foam) tai jättää kokonaan pois (no foam)
Kofeiini
Decaf - kofeiiniton vaihtoehto, myös espressoa sisältävissä kahvijuomissa
Half-caf - puolet kofeiinitonta, puolet normaalia espressoa
Siirapit
Valikoimasta löytyy sekä sokerillisia että sokerittomia versioita ja niiden avulla voi varioida juomaa kuin juomaa.
Erikoiskahvit
Latte ja cappucino lienevät tuttuja, mutta Starbucksin valikoimaa katsellessa törmää myös seuraaviin:
Macchiato - latte-tyylinen juoma, erona se että lattessa maito lisätään espressoon, macchiatossa espresso lisätään maitoon eikä se sekoitu samalla tavalla kuin latte
Frappucino - Kylmä, jäinen kahvijuoma. Ajattele kahvismoothieta. Tarjoillaan kermaahvon kanssa tai ilman.
Americano - Vedellä blandattu espresso, normikahvin vahvuinen
Mocha - espresso+kaakao
Creme frappucino - lähempänä pirtelöä, ei sisällä kahvia (esim vanilla creme frappucino)
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta näillä saa jo tilattua vaikka mitä. Esimerkinomaisesti omat Starbucks suosikkini:
Grande peppermint mocha frappucino light (keskikokoinen mokka frappucino piparminttu siirapilla, rasvattomalla maidolla ilman kermavaahtoa)
Venti unsweetened passion iced tea (iso passion-jäätee, ei makeutusta)
Tall, skim, extra-shot cinnamon dolce latte (pieni, rasvaton latte extra espressolla ja kaneli-siirapilla)
Grande, skim, iced vanilla latte (keskikokoinen, rasvaton, vanilja jäälatte)
Vaikkei kahvin ystävä olisikaan, Starbucksin tarjontaan kuuluu myös teet ja smoothiet. Erityiskahvit voi kustomoida oman mieltymyksensä mukaan: maidon, makeutuksen, makusiirapin, espressoshottien määrän, kermavaahdon ja kaiken muun mahdollisen osalta.
Starbucksissa ei ole väliä sillä, nautitaanko juoma paikan päällä vai otetaanko se mukaan. Se tarjoillaan joka tapauksessa pahvimukissa. Satavarma turistin leiman saa painottamalla ottavansa kahvin mukaan (to go). Myynnissä on myös suolaista ja makeaa syötävää ja pöydässä saa istuskella niin kauan kuin haluaa. Starbuckseissa on myös ilmainen wi-fi yhteys asiakkaiden käytössä. On tavallista, että myyjä kysyy tilausta ottaessaan nimen, jonka avulla juoma löytää oikean omistajan kiireisimpinä aikoina. Suurta huvia on ensin tavata suomalainen nimi kolme kertaa ja sen jälkeen arpoa, millä tavalla se äännetään tällä kertaa. Helpommalla siis pääsee, jos heittää peliin suosiolla jonkun paikallisen nimen.
Kahvin ostaminen onnistuu varmasti ensikertalaiseltakin, mutta seuraavassa Starbucksin lyhyt oppimäärä:
Juoman koko
Tall - pieni, n 3,5 dl
Grande - keskikoko, n. 4,5 dl (äännetään gran-dei)
Venti - suuri, n. 5,9 dl kuumille juomille, 7 dl kylmille (äännetään ven-tii)
Trenta - jätti, n. 9,1 dl, vain kylmille juomille
Maito
2% - tämä on oletusarvo, 2% rasvan määrä (suomalainen kevytmaito on 1,5%)
skim/non-fat - rasvaton maito
breve - half&half eli puolet maitoa puolet kermaa, hyvin täyteläinen
soy - soijamaito
organic - luomumaito
light/skinny - näillä termeillä juomista rasvattomia, eli rasvaton maito + ei kermavaahtoa
Espresson määrä
Single-shot - yksi espresso annos, standardi tall-kokoisissa juomissa
Double-shot - kaksi annosta, standardi grande-kokoisissa juomissa
Triple-shot - kolme annosta standardi venti-kokoisissa juomissa
Quod-shot - neljä annosta
Extra shot - ylimääräinen espresso annos mihin tahansa juomakokoon
Maitovaahto
Monet maitopohjaiset kahvijuomat tarjoillaan vaahdon kera. Vaahtoa voi pyytää paljon (extra foam) tai jättää kokonaan pois (no foam)
Kofeiini
Decaf - kofeiiniton vaihtoehto, myös espressoa sisältävissä kahvijuomissa
Half-caf - puolet kofeiinitonta, puolet normaalia espressoa
Siirapit
Valikoimasta löytyy sekä sokerillisia että sokerittomia versioita ja niiden avulla voi varioida juomaa kuin juomaa.
Erikoiskahvit
Latte ja cappucino lienevät tuttuja, mutta Starbucksin valikoimaa katsellessa törmää myös seuraaviin:
Macchiato - latte-tyylinen juoma, erona se että lattessa maito lisätään espressoon, macchiatossa espresso lisätään maitoon eikä se sekoitu samalla tavalla kuin latte
Frappucino - Kylmä, jäinen kahvijuoma. Ajattele kahvismoothieta. Tarjoillaan kermaahvon kanssa tai ilman.
Americano - Vedellä blandattu espresso, normikahvin vahvuinen
Mocha - espresso+kaakao
Creme frappucino - lähempänä pirtelöä, ei sisällä kahvia (esim vanilla creme frappucino)
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta näillä saa jo tilattua vaikka mitä. Esimerkinomaisesti omat Starbucks suosikkini:
Grande peppermint mocha frappucino light (keskikokoinen mokka frappucino piparminttu siirapilla, rasvattomalla maidolla ilman kermavaahtoa)
Venti unsweetened passion iced tea (iso passion-jäätee, ei makeutusta)
Tall, skim, extra-shot cinnamon dolce latte (pieni, rasvaton latte extra espressolla ja kaneli-siirapilla)
Grande, skim, iced vanilla latte (keskikokoinen, rasvaton, vanilja jäälatte)
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Taksit
New Yorkin keltaiset taksit ovat ikoniasemassa ja yksi ensimmäisiä asioita, joita katukuvaan ajatellaan. Tämä ei ole lainkaan liioiteltuja, takseja liikkuu kaupungilla paljon ja ne ovat ahkerassa käytössä.
TV-sarjoista ja elokuvista tuttu hailing a cab -käytäntö on monelle teoriassa tuttu ja New Yorkissa sitä pääsee kokeilemaan ihan käytännössä. Taksin ottaminen lennosta on suhteellisen yksinkertaista ja oikeastaan ainoa vaihtoehto, sillä varsinaisia taksitolppia on harvassa.
Jokaisen taksin katolla on taksin numero (vastaa suomalaisen taksin keltaista valoa). Taksin ollessa vapaa, numero katolla on valaistu. Taksin tarpeessa olevan tulee asettua kadunreunaan tai -kulmaan sellaiseen paikkaan, josta taksi hänet näkee ja johon taksi voi pysähtyä. Vapaa taksi pysäytetään nostamalla käsi viistosti ilmaan. TV:stä tutut "taxi!" -huudot tuskin kuuluvat liikenteen melskeessä ja kaikenlainen huitominen on suhteellisen turhaa - kuskit ymmärtävät ylösnostetun käden tarkoittavan, että tarvitset kyytiä.
Kadunpuolta vaihtamalla voi taktikoida kohdalleen enemmän vapaita takseja (esim Times Squarea kohti menevät taksit ovat todennäköisemmin vapaita kuin sieltä tulevat taksit). Jos samalla kadulla seisoo joku muu jo huitomassa taksia itselleen, on kohteliasta valita paikka hieman kauempaa hänen takaansa, jotta et ole tarkoituksella kilpailemassa hänen kanssaan ensimmäisestä vapaasta taksista.
Taksi voi ottaa kyytiin maksimissaan neljä matkustajaa. Tilatakseja on liikenteessä suhteellisen vähän, joten sellainen pitänee jostain erikseen tilata. Lähtöhinta on $2.50 ja sen jälkeen $0.40 per viidesosamaili (eli n. 300 metriä, tai n. 4 kadunväliä, blockia) tai $0.40 per minuutti ruuhkassa. Kaikkien taksien pitäisi hyväksyä korttimaksuja, mutta ainakin muutama vuosi sitten tilanne oli vielä se, että tämä ei käytännössä toteutunut. Korttimaksumahdollisuus kannattaa tarkistaa ennen autoon nousua tai sitten varautua maksamaan käteisellä.
Taksi ei voi koskaan kieltäytyä viemästä sinua määränpäähääsi, vaikka se olisi Manhattanin ulkopuolella Brooklynissä, Bronxissa tai Queensissa. Jokaisessa taksissa tulee ollanäkyvillä kuljettajan virallinen henkilökortti, josta ilmenee myös kuljettajan ID-numero. Jos kyydin kanssa on ongelmia, kannattaa tämä ID-numero kirjoittaa ylös ja olla tarvittaessa yhteydessä Taxi & Limousine Commission:iin (TLC), jonka tavoittaa paikallisilla puhelimilla numerosta 311.
TV-sarjoista ja elokuvista tuttu hailing a cab -käytäntö on monelle teoriassa tuttu ja New Yorkissa sitä pääsee kokeilemaan ihan käytännössä. Taksin ottaminen lennosta on suhteellisen yksinkertaista ja oikeastaan ainoa vaihtoehto, sillä varsinaisia taksitolppia on harvassa.
Jokaisen taksin katolla on taksin numero (vastaa suomalaisen taksin keltaista valoa). Taksin ollessa vapaa, numero katolla on valaistu. Taksin tarpeessa olevan tulee asettua kadunreunaan tai -kulmaan sellaiseen paikkaan, josta taksi hänet näkee ja johon taksi voi pysähtyä. Vapaa taksi pysäytetään nostamalla käsi viistosti ilmaan. TV:stä tutut "taxi!" -huudot tuskin kuuluvat liikenteen melskeessä ja kaikenlainen huitominen on suhteellisen turhaa - kuskit ymmärtävät ylösnostetun käden tarkoittavan, että tarvitset kyytiä.
Kadunpuolta vaihtamalla voi taktikoida kohdalleen enemmän vapaita takseja (esim Times Squarea kohti menevät taksit ovat todennäköisemmin vapaita kuin sieltä tulevat taksit). Jos samalla kadulla seisoo joku muu jo huitomassa taksia itselleen, on kohteliasta valita paikka hieman kauempaa hänen takaansa, jotta et ole tarkoituksella kilpailemassa hänen kanssaan ensimmäisestä vapaasta taksista.
Taksi voi ottaa kyytiin maksimissaan neljä matkustajaa. Tilatakseja on liikenteessä suhteellisen vähän, joten sellainen pitänee jostain erikseen tilata. Lähtöhinta on $2.50 ja sen jälkeen $0.40 per viidesosamaili (eli n. 300 metriä, tai n. 4 kadunväliä, blockia) tai $0.40 per minuutti ruuhkassa. Kaikkien taksien pitäisi hyväksyä korttimaksuja, mutta ainakin muutama vuosi sitten tilanne oli vielä se, että tämä ei käytännössä toteutunut. Korttimaksumahdollisuus kannattaa tarkistaa ennen autoon nousua tai sitten varautua maksamaan käteisellä.
Taksi ei voi koskaan kieltäytyä viemästä sinua määränpäähääsi, vaikka se olisi Manhattanin ulkopuolella Brooklynissä, Bronxissa tai Queensissa. Jokaisessa taksissa tulee ollanäkyvillä kuljettajan virallinen henkilökortti, josta ilmenee myös kuljettajan ID-numero. Jos kyydin kanssa on ongelmia, kannattaa tämä ID-numero kirjoittaa ylös ja olla tarvittaessa yhteydessä Taxi & Limousine Commission:iin (TLC), jonka tavoittaa paikallisilla puhelimilla numerosta 311.
perjantai 17. helmikuuta 2012
Ulkona syöminen
New Yorkin kaltaisessa kaupungissa ravintolatarjonnan katsastaminen on kiehtovaa ja täysin loputon projekti. Ravintoloita on tuhansia ja hintahaitari puoli-ilmaisesta käsittämättömän tyyriiseen. Nälkää ei siis tarvitse matkan aikana nähdä. Muutamia asioita on hyvä muistaa ulkona syödessä - ei ainoastaan Nykissä vaan myös muualla USA:ssa.
Juomaraha. Juomarahan jättäminen eli tippaaminen on olennainen osa amerikkalaista ravintolakulttuuria. Tarjoilijoiden tuntipalkka ei ole mitenkään mainittava ja työnantaja luottaa osan heidän palkastaan tulevan asiakkaiden jättämistä tipeistä. Tästä johtuen tarjoilijat ovat useimmiten hyvinkin palvelualttiita ja ystävällisiä.
Yleisesti ottaen normaali tippimäärä on 15%-20% laskun summasta. Hyvästä palvelusta New Yorkissa helppo nyrkkisääntö on katsoa kuitista veron määrä (8,25%), tuplata se ja pyöristää hieman ylöspäin. Pienemmän tipin jättäminen on automaattisesti viesti siitä, että palvelussa on ollut parantamisen varaa. Tippaamatta jättämistä pidetään äärimmäisen junttimaisena käytöksenä, jos palvelussa ei ole ollut moittimista. Tippi voidaan jättää joko pöytään tai merkitä kuittiin samalla, kun sen allekirjoittaaa. Kuitissa on erikseen rivi tipille ja sen jälkeen kokonaissummalle, jotka ynnätään itse ja kirjoitetaan ravintolaan jätettävään kuittiin.
Suuremmille seurueille (usein 6 henkilö tai enemmän) tippi lisätään monissa ravintoloissa suoraan laskuun.
Valittaminen. Jos ruoka ei vastaa laadultaan odotuksia, on siitä luvallista valittaa tarjoilijalle. Paikalliset ovat usein hyvinkin hanakoita lähettämään lautaset takaisin keittiöön ja vaatimaan vastinetta rahoilleen, joten tarjoilijat ovat käytäntöön tottuneet. Johtuen yllämainitusta tippikulttuurista tarjoilijat usein yrittävät tehdä parhaansa pitääkseen asiakkaat tyytyväisinä, joten jos ruoassa on jokin vialla, kannattaa siitä huomauttaa. Huomauttaminen kannattaa ajoittaa aikaan ennen kuin annoksen on syönyt, eikä suomalaisittain nöyrästi, anteeksipyydellen lopuksi lautasen ollessa jo tyhjä ja tarjoilijan kysellessä maistuiko ruoka. Amerikkalaisissa ravintoloissa on normaalia, että tarjoilija käy pöydässä tarkistamassa parikin kertaa ruokailun aikana, että asiakas on tyytyväinen. Jos huomauttamisen aihetta on, kannattaa se tehdä silloin.
Juomat. Suuressa osassa ravintoloissa alkoholittomien juomien santsaus on ilmaista (free re-fills). Tätä tulee ikävä suomalaisissa ravintoloissa. Tarjoilija yleensä kysyy automaattisesti, haluaako asiakas lisää juotavaa, mutta sitä voi itse myös pyytää. Jos santsi ei ole ilmainen, tarjoilijan pitäisi kertoa siitä asiakkaalle ennen uuden juoman tuomista.
Pihvien kypsyydet. Lihansyöjät löytävät New Yorkista paljon pihvivaihtoehtoja ja kypsyydet ovat hieman tarkemmat kuin Suomessa. Meillä yleisesti tilataan pihvi joko mediumina tai kypsänä, mutta USA:ssa käytetään hieman laajempaa skaalaa: rare, medium rare, medium, medium well, well done. Kaikkein lähimpänä suomalaista mediumia, jossa liha on mukavan punaista keskellä on useimmiten medium rare. On myös hyvä pitää mielessä, että ravintoloiden ja dinereiden hampurilaisten pihvit paistetaan usein medium-kypsyyteen. Jos puoliraaka jauheliha ei innosta, kannattaa muistaa pyytää hampurilainen well done.
Varaukset. New Yorkissa suosituimmat ravintolat täyttyvät klo 19 jälkeen etenkin Times Squaren ympäristössä. Jos haluaa varmistaa pöydän jostain tietystä ravintolasta kannattaa varaus tehdä etukäteen. Toinen aalto nälkäisiä etsii ruokaa teattereiden näytösten loputtua klo 22 ja 23:n välillä, jolloin Broadwayn theater districtin läheisyydessä voi olla hankalaa löytää tilaa auki olevista ravintoloista.
Diner vs ravintola. Diner on perusamerikkalainen syöttölä, joka ovat auki suuren osan päivästä (jotkut 24/7) ja tarjoavat niin aamiaista, lounasta kuin päivällistäkin. Dinerit ovat useimmiten halvempi vaihtoehto ja ruokalistat hyvin laajoja, vähän-jotain-kaikille -periaatteella. Lasku maksetaan monissa paikoissa itse kassalla ja juomaraha jätetään pöytään. Ruoan laadusta voi olla montaa mieltä, mutta maalaisjärkikin sanoo, että jos listalla on 300 annosta, niitä kaikkia tuskin tehdään tuoreista raaka-aineista alusta alkaen paikan päällä. Dinereilla on kuitenkin oma vankkumaton paikkansa New Yorkilaisessa ravintolaskenessä ja itse suosin niitä aamupalalla ja myöhään iltaisin, kun muihin ravintoloihin on tunnin jono.
Annosten jakaminen. On hyvinkin normaalia, että ravintoloissa kaksi henkilöä jakaa annoksen keskenään - useimmiten joko alku- tai jälkiruoan. Samaa käytäntöä voi kokeilla myös pääruokaan, jos tietää ravintolan annoskoon olevan suuri. Menussa saattaa olla kohta annoksen jakamisesta (esim $2 lisämaksu Carnegie Delissä), mutta eipä ole koskaan tullut vastaan ravintolaa, jossa pääruoan jakaminen kahden kesken olisi kielletty. Tämä on hyvä keino syödä ulkona pienemmälläkin budjetilla. Kun ravintolat valitsee oikein, ei takuulla jää nälkä.
Lasku. Laskutus tuoaan yleensä koko pöydälle yhteisesti ja laskujen erikseen pyytämiseen suhtaudutaan joskus hyvinkin nihkeästi. Yhden laskun voi kuitenkin jakaa esimerkiksi useammalla kortilla maksettavaksi, joka puoliksi (split) tai tarjoilijalle voi kertoa tarkemmin, paljonko miltäkin kortilta veloitetaan. Sanomattakin varmaan selvää, että tällöin pyöristetään dollareihin eikä takerruta sentteihin. Esimerkiksi laskua kahteen jaettaessa on helpoin sanoa esimerkiksi että "amount X on this card and the rest on this one". Molemmat saavat oman kuitin allekirjoitettavaksi ja myös tipin määrän voi kumpikin määritellä itse.
Mukaan ottaminen. Jos lautaselle jää ruokaa, on tyypillistä ottaa se mukaansa pienessä laatikossa. Jos käytössä on matkan aikana jääkaappi ja mikro, voi ruokabudjetti olla hyvinkin siedettävä, jos tietää mistä ravintolasta saa annoksia, joista riittää myös seuraavan päivän lounaaksi.
Kahvi. Jos käyttää kahvin kanssa maitoa ja nimenomaan maitoa, pitää sitä usein muistaa pyytää erikseen. Monet ravintolat tarjoilevat kahvin half&half:in kanssa, joka on sananmukaisesti puolet maitoa ja puolet kermaa.
Juomaraha. Juomarahan jättäminen eli tippaaminen on olennainen osa amerikkalaista ravintolakulttuuria. Tarjoilijoiden tuntipalkka ei ole mitenkään mainittava ja työnantaja luottaa osan heidän palkastaan tulevan asiakkaiden jättämistä tipeistä. Tästä johtuen tarjoilijat ovat useimmiten hyvinkin palvelualttiita ja ystävällisiä.
Yleisesti ottaen normaali tippimäärä on 15%-20% laskun summasta. Hyvästä palvelusta New Yorkissa helppo nyrkkisääntö on katsoa kuitista veron määrä (8,25%), tuplata se ja pyöristää hieman ylöspäin. Pienemmän tipin jättäminen on automaattisesti viesti siitä, että palvelussa on ollut parantamisen varaa. Tippaamatta jättämistä pidetään äärimmäisen junttimaisena käytöksenä, jos palvelussa ei ole ollut moittimista. Tippi voidaan jättää joko pöytään tai merkitä kuittiin samalla, kun sen allekirjoittaaa. Kuitissa on erikseen rivi tipille ja sen jälkeen kokonaissummalle, jotka ynnätään itse ja kirjoitetaan ravintolaan jätettävään kuittiin.
Suuremmille seurueille (usein 6 henkilö tai enemmän) tippi lisätään monissa ravintoloissa suoraan laskuun.
Valittaminen. Jos ruoka ei vastaa laadultaan odotuksia, on siitä luvallista valittaa tarjoilijalle. Paikalliset ovat usein hyvinkin hanakoita lähettämään lautaset takaisin keittiöön ja vaatimaan vastinetta rahoilleen, joten tarjoilijat ovat käytäntöön tottuneet. Johtuen yllämainitusta tippikulttuurista tarjoilijat usein yrittävät tehdä parhaansa pitääkseen asiakkaat tyytyväisinä, joten jos ruoassa on jokin vialla, kannattaa siitä huomauttaa. Huomauttaminen kannattaa ajoittaa aikaan ennen kuin annoksen on syönyt, eikä suomalaisittain nöyrästi, anteeksipyydellen lopuksi lautasen ollessa jo tyhjä ja tarjoilijan kysellessä maistuiko ruoka. Amerikkalaisissa ravintoloissa on normaalia, että tarjoilija käy pöydässä tarkistamassa parikin kertaa ruokailun aikana, että asiakas on tyytyväinen. Jos huomauttamisen aihetta on, kannattaa se tehdä silloin.
Juomat. Suuressa osassa ravintoloissa alkoholittomien juomien santsaus on ilmaista (free re-fills). Tätä tulee ikävä suomalaisissa ravintoloissa. Tarjoilija yleensä kysyy automaattisesti, haluaako asiakas lisää juotavaa, mutta sitä voi itse myös pyytää. Jos santsi ei ole ilmainen, tarjoilijan pitäisi kertoa siitä asiakkaalle ennen uuden juoman tuomista.
Pihvien kypsyydet. Lihansyöjät löytävät New Yorkista paljon pihvivaihtoehtoja ja kypsyydet ovat hieman tarkemmat kuin Suomessa. Meillä yleisesti tilataan pihvi joko mediumina tai kypsänä, mutta USA:ssa käytetään hieman laajempaa skaalaa: rare, medium rare, medium, medium well, well done. Kaikkein lähimpänä suomalaista mediumia, jossa liha on mukavan punaista keskellä on useimmiten medium rare. On myös hyvä pitää mielessä, että ravintoloiden ja dinereiden hampurilaisten pihvit paistetaan usein medium-kypsyyteen. Jos puoliraaka jauheliha ei innosta, kannattaa muistaa pyytää hampurilainen well done.
Varaukset. New Yorkissa suosituimmat ravintolat täyttyvät klo 19 jälkeen etenkin Times Squaren ympäristössä. Jos haluaa varmistaa pöydän jostain tietystä ravintolasta kannattaa varaus tehdä etukäteen. Toinen aalto nälkäisiä etsii ruokaa teattereiden näytösten loputtua klo 22 ja 23:n välillä, jolloin Broadwayn theater districtin läheisyydessä voi olla hankalaa löytää tilaa auki olevista ravintoloista.
Diner vs ravintola. Diner on perusamerikkalainen syöttölä, joka ovat auki suuren osan päivästä (jotkut 24/7) ja tarjoavat niin aamiaista, lounasta kuin päivällistäkin. Dinerit ovat useimmiten halvempi vaihtoehto ja ruokalistat hyvin laajoja, vähän-jotain-kaikille -periaatteella. Lasku maksetaan monissa paikoissa itse kassalla ja juomaraha jätetään pöytään. Ruoan laadusta voi olla montaa mieltä, mutta maalaisjärkikin sanoo, että jos listalla on 300 annosta, niitä kaikkia tuskin tehdään tuoreista raaka-aineista alusta alkaen paikan päällä. Dinereilla on kuitenkin oma vankkumaton paikkansa New Yorkilaisessa ravintolaskenessä ja itse suosin niitä aamupalalla ja myöhään iltaisin, kun muihin ravintoloihin on tunnin jono.
Annosten jakaminen. On hyvinkin normaalia, että ravintoloissa kaksi henkilöä jakaa annoksen keskenään - useimmiten joko alku- tai jälkiruoan. Samaa käytäntöä voi kokeilla myös pääruokaan, jos tietää ravintolan annoskoon olevan suuri. Menussa saattaa olla kohta annoksen jakamisesta (esim $2 lisämaksu Carnegie Delissä), mutta eipä ole koskaan tullut vastaan ravintolaa, jossa pääruoan jakaminen kahden kesken olisi kielletty. Tämä on hyvä keino syödä ulkona pienemmälläkin budjetilla. Kun ravintolat valitsee oikein, ei takuulla jää nälkä.
Lasku. Laskutus tuoaan yleensä koko pöydälle yhteisesti ja laskujen erikseen pyytämiseen suhtaudutaan joskus hyvinkin nihkeästi. Yhden laskun voi kuitenkin jakaa esimerkiksi useammalla kortilla maksettavaksi, joka puoliksi (split) tai tarjoilijalle voi kertoa tarkemmin, paljonko miltäkin kortilta veloitetaan. Sanomattakin varmaan selvää, että tällöin pyöristetään dollareihin eikä takerruta sentteihin. Esimerkiksi laskua kahteen jaettaessa on helpoin sanoa esimerkiksi että "amount X on this card and the rest on this one". Molemmat saavat oman kuitin allekirjoitettavaksi ja myös tipin määrän voi kumpikin määritellä itse.
Mukaan ottaminen. Jos lautaselle jää ruokaa, on tyypillistä ottaa se mukaansa pienessä laatikossa. Jos käytössä on matkan aikana jääkaappi ja mikro, voi ruokabudjetti olla hyvinkin siedettävä, jos tietää mistä ravintolasta saa annoksia, joista riittää myös seuraavan päivän lounaaksi.
Kahvi. Jos käyttää kahvin kanssa maitoa ja nimenomaan maitoa, pitää sitä usein muistaa pyytää erikseen. Monet ravintolat tarjoilevat kahvin half&half:in kanssa, joka on sananmukaisesti puolet maitoa ja puolet kermaa.
tiistai 14. helmikuuta 2012
Alkoholilait
Alkoholin käyttöön liittyvät lait vaihtelevat osavaltioittain ja vielä osavaltion sisällä maakunnittain. New Yorkin lainsäädäntö ei ole kireimmästä päästä. Muutama huomionarvoinen ero kuitenkin Suomeen verrattuna on:
Alkoholin myynti ja nauttiminen on kielletty alle 21-vuotiailta. Myyjät ja tarjoilijat tarkastavat henkkareita paljon hanakammin kuin Suomessa, joten kannattaa varautua pitämällä paperit matkassa (suomalainen ajokortti käy, ei tarvitse passia kantaa).
Alkoholin nauttiminen esim. kaduilla ja puistoissa on kielletty. Avonainen alkoholijuoma kädessä ei saa liikkua julkisilla paikoilla.
Alkoholin myynti ja nauttiminen on kielletty alle 21-vuotiailta. Myyjät ja tarjoilijat tarkastavat henkkareita paljon hanakammin kuin Suomessa, joten kannattaa varautua pitämällä paperit matkassa (suomalainen ajokortti käy, ei tarvitse passia kantaa).
Alkoholin nauttiminen esim. kaduilla ja puistoissa on kielletty. Avonainen alkoholijuoma kädessä ei saa liikkua julkisilla paikoilla.
maanantai 6. helmikuuta 2012
Apteekit (Pharmacy)
Pharmacy on USA:ssa paljon muutakin kuin apteekki. Luonnollisesti niistä saa tarvitsemansa käsikauppalääkkeitä, mutta muuten valikoima muistuttaa pientä supermarkettia. Saman katon alta lääkkeiden lisäksi saa ostaa samalla mm. kotitalous-, hygienia- ja elintarvikkeita sekä muuta käyttötavaraa sateenvarjoista leluihin. Koska apteekkeja on suurin piirtein joka toisessa kadunkulmassa, niihin on äärimmäisen kätevä pistäytyä hakemaan vaikka juotavaa tai naposteltavaa.
Itse en ole koskaan vaivautunut suurta lääkearsenaalia pakkaamaan kotoa mukaan (reseptilääkkeet toki erikseen), koska apteekkeja on niin paljon. Särkylääkkeistä meille tuttu Burana löytyy ainakin tuotenimellä Advil (vaikuttava aine ibuprofeeni, engl. ibuprofen) ja Panadol tuotenimellä Tylenol (vaikuttava aine parasetamol, engl. paracetamol tai acetaminophen). Apteekeissa on erillinen tiski, josta voi kysellä apua tarvittaessa.
Eniten New Yorkin katukuvassa näkyvät apteekkiketjut ovat Duane Reade, CVS Pharmacy ja Walgreens.
Itse en ole koskaan vaivautunut suurta lääkearsenaalia pakkaamaan kotoa mukaan (reseptilääkkeet toki erikseen), koska apteekkeja on niin paljon. Särkylääkkeistä meille tuttu Burana löytyy ainakin tuotenimellä Advil (vaikuttava aine ibuprofeeni, engl. ibuprofen) ja Panadol tuotenimellä Tylenol (vaikuttava aine parasetamol, engl. paracetamol tai acetaminophen). Apteekeissa on erillinen tiski, josta voi kysellä apua tarvittaessa.
Eniten New Yorkin katukuvassa näkyvät apteekkiketjut ovat Duane Reade, CVS Pharmacy ja Walgreens.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)