Minulta usein kysellään, paljonko matka New Yorkiin maksaa ja minkälainen budjetti kannattaa matkalla lähtiessä olla. Tähän kysymykseen on hirveän vaikea antaa mitään yleispätevää vastausta, mutta muutaman ajatuksen voin omien kokemusten perusteella heittää. Äkkilähtö rantalomakohteeseen on varmasti halvempi vaihtoehto, mutta jos pystyy ja osaa laittaa rahaa säästöön, ei New Yorkin matka ole minkäänlainen mahdottomuus.
Suurimmat yksittäiset menoerät ovat lento ja majoitus. Ainoa suora lento Suomesta New Yorkiin on Finnairin ja American Airlines yhteistyössä liikennöimä reitti. Lennon hinta on useimmiten n. 600-700 euroa, halvimmillaan olen maksanut n. 400 euroa. Välilaskullisia lentoja saa hieman halvemmalla, mutta itse en ole vielä kertaakaan nonstop lennon mukavuudesta luopunut. Kannattaa myös huomioida, että ylimääräinen matkalaukku voi olla huomattava kustannuserä (lentokentällä maksettuna taisi olla Finnairilla jopa 80 euroa). Jos tiedät jo etukäteen ostavasi toisen matkalaukun New Yorkista, kannattaa ylimääräinen laukku ostaa ja maksaa ennakkoon. Laukun voi maksaa vain toiseen suuntaan ja muistaakseni ennakkoon maksettuna Finnair perii siitä 40 euroa, joten säästö on huima. Suosittelen myös matkalaukkuvaakaa, ettei käy painorajojen kanssa hassusti.
Majoituksesta on ollut juttua jo aiemmin. Jos hotelliin mielii yöksi, kannattaa varautua siihen, että kustannus on vähintään n. 80 euroa yöltä. Jos paljon halvemmalla toivoo majoittuvansa, pitää olla valmis luopumaan mukavuuksista, esimerkiksi omasta WC:stä ja suihkusta. Toinen tinkimisen paikka on sijainti, sillä majoitus kauempana on halvempaa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä matkustamiseen kuluva aika ja varmistaa, että majoituksen lähellä on jokin asema tai pysäkki, josta julkinen liikenne kulkee sujuvasti. Esimerkiksi Brooklynin puolelta Manhattanille siirtyminen kestää yleensä 30-40 minuuttia. Halvimmillaan olen majoittunut n. 60 eurolla yö guesthousessa, jossa käytävällä jaettu suihku ja WC.
Syömiseen varattavan budjetin määrään vaikuttaa tietenkin se, kuinka paljon haluaa ruokailla ravintoloissa. Kadut ovat täynnä pikaruokaloita ja delejä, joista saa suhteellisen edullisesti burgereita, leipiä, pizzaa ja muuta pientä purtavaa. Ravintolassa annoshinta on luonnollisesti korkeampi ja syödessä tulee aina jättää tippiä, joka nostaa aina aterian hintaa. Jos aikoo pärjätä pika- ja katuruokavaihtoehdoilla, parikymmentä euroa pitäisi riittää päivää kohden. Huikeita makuelämyksiä ei välttämättä tule koettua, mutta ruokailu tällä tyylillä on suhteellisen halpaa ja säästää aikaa myös kaupungin kiertelyyn. Itse olen useimmiten liikkellä n. 50 euron päiväruokabudjetilla, jolla useimmiten syö tukevan aamiaisen tai brunssin joko delissä tai dinerissa, päiväkahvin Starbucksissa sekä päivällisen keskihintaisessa ravintolassa. Jos ruokarahaa polttelee taskussa yllinkyllin, monissa fine dining -ravintoloissa saa menusta maksaa useamman sata dollaria.
Lento, majoitus ja ruoka ovat oletettavasti välttämättömät menot, joihin pitää varautua. Yllämainitut luvut eivät tietenkään ole ehdottomia totuuksia vaan omia arvioitani, joiden avulla voi matkabudjettia lähteä hahmottelemaan sen mukaan, kauanko aikoo reissussa olla. Ostoksiin voi saada rahaa palamaan varmaan ihan niin paljon kuin sitä on tuhlattavana, joten suosittelen erillistä shoppailubudjettia, ettei käy niin, että viimeisinä päivinä ei ole varaa syödä muuta kuin myslipatukoita. Nyrkkisääntönä itselleni olen kuitenkin pitänyt sitä, että New Yorkiin ei lähdetä pihistelemään tai senttejä laskemaan. Muuttaisin mieluummin matkani ajankohtaa myöhemmäksi ja säästäisin enemmän, jos minua arvelluttaisi budjettini riittävyys.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkkejä ensikertalaisille. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkkejä ensikertalaisille. Näytä kaikki tekstit
lauantai 13. syyskuuta 2014
maanantai 27. tammikuuta 2014
Turvallisuus
Edustan naissukupuolta ja tein ensimmäisen matkani yksin 21-vuotiaana. Kaiken kaikkiaan olen matkannut New Yorkin seitsemän kertaa ja vain kerran mukanani oli matkaseuraa, silloin 13-vuotias veljeni. Tämä on myös useimmiten kirvoittanut kysymyksen, eikö minua pelota. Rehellisesti sanoen ei. Ehkä olen tyhmä, rohkea tai tyhmänrohkea, mutta olen aina kokenut New Yorkin todella turvalliseksi kaupungiksi. Läsnä ovat toki kaikki normaalit riskit, mitä nyt ulkomailla matkustaessa voi olla, mutta New York ei ole mitenkään erityisen pelottava tai vaarallinen kohde.
Useimpia ehkä mietityttää ulkona liikkuminen ja julkisen liikenteen käyttö iltaisin. Olen harrastanut molempia melko huoletta ja ehkä olen vain suunnattoman onnekas, mutta en ole kertaakaan kokenut olevani millään lailla uhkaavassa tilanteessa. Muutaman kerran olen olo on ollut epämiellyttävä, kun olen ollut myöhään liikkeellä ja kadut ovat olleet suhteellisen tyhjiä. Yleensä muiden ihmisten läsnäolo tuo turvallisuuden tunnetta, joten yritän pysytellä paikoissa, joissa liikkuu myös muita. Olen käyttänyt metroa kaikkina vuorokauden aikoina, enkä ole sielläkään koskaan kokenut oloani turvattomaksi.
New Yorkissa näkee poliiseja jatkuvasti. Poliisipartiot ovat kiinteä osa katukuvaa ja kaupunki on tietoisesti panostanut siihen, että poliisit ovat kadulla ja metroasemilla näkyvillä luomassa turvallisuutta.
Harlemista on usein puhuttu vaarallisena kaupunginosana, mutta Harlemkin on vuosien saatossa muuttunut paljon. 125. kadulla tuntuu olevan turisteja siinä missä muuallakin. Muistutuksena villeimmistä ajoista joissain Harlemin liikkeissä saattaa olla luotilasit erottamassa myyjän ja asiakkaan, mutta niitä nyt tuntuu muutenkin olevan esimerkiksi pankeissa ja posteissa. Toki New Yorkista löytyy varmasti alueita, jonne ei kannata turistina lähteä heilumaan, mutta todennäköisyys vahingossa päätyä sellaiselle on hyvin pieni. Mikäli ympäristö mietityttää, neuvoisin joko hyppäämään taksiin tai suuntaamaan lähimpään metroon ja suuntaamaan jollekin isolle yhteysasemalle, jonka läpi kulkee useampi metrolinja. Siellä voi rauhassa ihmisvilinässä ihmetellä, minne on päätynyt ja miten sieltä pääsee pois.
Maalaisjärjellä pärjää hyvin pitkälle myös tämän turvallisuuskysymyksen kanssa. Iltamyöhään pimeällä en kävelisi yksin pienillä kujilla tai puistoissa olin sitten Suomessa tai New Yorkissa. Vaikka olisin turistina uudessa paikassa ja epävarma siitä, onko alue turvallinen, yritän näyttää siltä, että tunnen ympäristön ja tiedän minne olen menossa.
Useimpia ehkä mietityttää ulkona liikkuminen ja julkisen liikenteen käyttö iltaisin. Olen harrastanut molempia melko huoletta ja ehkä olen vain suunnattoman onnekas, mutta en ole kertaakaan kokenut olevani millään lailla uhkaavassa tilanteessa. Muutaman kerran olen olo on ollut epämiellyttävä, kun olen ollut myöhään liikkeellä ja kadut ovat olleet suhteellisen tyhjiä. Yleensä muiden ihmisten läsnäolo tuo turvallisuuden tunnetta, joten yritän pysytellä paikoissa, joissa liikkuu myös muita. Olen käyttänyt metroa kaikkina vuorokauden aikoina, enkä ole sielläkään koskaan kokenut oloani turvattomaksi.
New Yorkissa näkee poliiseja jatkuvasti. Poliisipartiot ovat kiinteä osa katukuvaa ja kaupunki on tietoisesti panostanut siihen, että poliisit ovat kadulla ja metroasemilla näkyvillä luomassa turvallisuutta.
Harlemista on usein puhuttu vaarallisena kaupunginosana, mutta Harlemkin on vuosien saatossa muuttunut paljon. 125. kadulla tuntuu olevan turisteja siinä missä muuallakin. Muistutuksena villeimmistä ajoista joissain Harlemin liikkeissä saattaa olla luotilasit erottamassa myyjän ja asiakkaan, mutta niitä nyt tuntuu muutenkin olevan esimerkiksi pankeissa ja posteissa. Toki New Yorkista löytyy varmasti alueita, jonne ei kannata turistina lähteä heilumaan, mutta todennäköisyys vahingossa päätyä sellaiselle on hyvin pieni. Mikäli ympäristö mietityttää, neuvoisin joko hyppäämään taksiin tai suuntaamaan lähimpään metroon ja suuntaamaan jollekin isolle yhteysasemalle, jonka läpi kulkee useampi metrolinja. Siellä voi rauhassa ihmisvilinässä ihmetellä, minne on päätynyt ja miten sieltä pääsee pois.
Maalaisjärjellä pärjää hyvin pitkälle myös tämän turvallisuuskysymyksen kanssa. Iltamyöhään pimeällä en kävelisi yksin pienillä kujilla tai puistoissa olin sitten Suomessa tai New Yorkissa. Vaikka olisin turistina uudessa paikassa ja epävarma siitä, onko alue turvallinen, yritän näyttää siltä, että tunnen ympäristön ja tiedän minne olen menossa.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Majoitus
Hotellitarjontaa riittää New Yorkissa ja laatu on hyvinkin vaihtelevaa. Hinnat ovat suhteellisen kalliita, joten majoitusta etsiessä pitää oppia erottamaan, mikä on "halpa" New Yorkin mittakaavassa. Alle 100 euron huonetta on vaikea löytää, jos ei ole valmis tinkimään tasosta.
Hotellia varattaessa kannattaa tarkistaa kaksi asiaa: muiden matkailijoiden arvostelut (esimerkiksi Googlesta, yelp.com:ista tai TripAdvisor.com:ista. Jos kaikki sanovat, että paikka on täysi läävä, se suurella todennäköisyydellä on sitä. Toinen tarkistuksen arvoinen asia on bedbugregistry.com, jonka avulla voi etsiä tietoa harkitsemansa hotellin mahdollisista ötökkäongelmista. New Yorkissa riesana ovat torakat ja luteet ja viiden tähden hotellikaan ei välttämättä takaa sitä, että kutsumattomia vieraita ei olisi lainkaan. Elukoitahan ei kukaan halua tuliaisiksi Suomeen tuoda, joten jos hotellissa herää pienikään epäilys siitä, että huoneessa majoittuu muitakin kuin sinä ja mahdolliset matkakumppanisi, ota yhteys respaan ja tee asiasta ilmoitus. Netistä löytyy paljon ohjeita siihen, miten matkatavaroiden kanssa tulisi kotiin tultaessa toimia, jotta estettäisiin mahdollisten ötökkätuliaisten leviäminen omaan huusholliin.
Kaiken tämän ötökkäpelottelun jälkeen mennään itse asiaan. Itselläni on vain muutamasta hotellista kokemuksia, joten muita en tietenkään uskalla henkilökohtaisesti suositella. Näihin paikkoihin olen ollut itse tyytyväinen:
Herald Square Hotel
Herald Square sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä 34. katua, jossa sijaitsee mm. Macy's ja Madison Square Garden. Huoneissa on oma kylpyhuone, mutta matkatavaroiden kanssa huone voi käydä ahtaaksi. Käytävät ovat hieman kolkot, mutta sijainti korvaa paljon. Käytössä ilmainen Internet-yhteys ja aulassa kahviautomaatti. Budjettihotelliksi saanut hyviä arvosteluita. www.heraldsquarehotel.com
Seafarers' & International House.
Tämä ei oikeastaan ole hotelli, eikä edes hostelli, vaan eräänlainen merimieskirkko-tyyppinen guest house. Itse olen lähinnä törmännyt nuoriin ja seniori-ikäisiin matkaajiin, en niinkään merimiehiin. Huone, jossa ei ole omaa WC:tä tai suihkua irtoaa alle $90, mutta myös kylpyhuoneellisia huoneita on tarjolla hieman yli satasella. Sijainti on Union Squaren kyljessä, joka on henkilökohtaisesti lempialueitani, joten siksi olen mielelläni siellä myös majoittunut. Huoneiden taso ei ole mitenkään järisyttävä, hissi on hidas ja huoneissa ei ole tallelokeroita, mutta henkilökunta on aina ollut ystävällistä ja avuliasta. Elektronista varausjärjestelmää ei heillä vielä ole käytössä, joten kyselyt ja varaukset tehdään puhelimitse.
www.sihnyc.org
Pod Hotel
Upper East Sidella sijaitsevaan hotelliin eksyin kerran pienen säätämisen jälkeen, kun yöpymispaikkaa ei koko matkan ajaksi löytynyt (järkevällä hinnalla) ja jouduin vaihtamaan hotellia kesken kaiken. Pod Hotel oli kuitenkin kokemuksena positiivinen, joskin on mielestäni nykyään paljon kalliimpi kuin muutama vuosi sitten. Huone oli todella pieni ja suurta matkalaukkua oli vaikea saada leväytettyä auki. Koko hotelli oli kuitenkin vieraillessani hiljattain remontoitu ja käytävillä olevat WC- ja suihkutilat todella siistit.
www.thepodhotel.com
Airbnb
Airbnb.com on uusin tuttavuus, jonka kautta on ollut helppo löytää tasokasta majoitusta. Idea sivustossa on se, että paikalliset laittavat ilmoituksia omista kämpistään, jossa majoittavat matkailijoita. Periaate vähän sama kuin sohvasurffauksessa, mutta airbnb:n kautta löytyy privaattihuoneita, eikä pelkästään sohvapaikkoja. Useimmiten majoittujan käytössä on myös kylpyhuoneen lisäksi keittiö, jossa voi valmistaa vaikka aamupalan huomattavasti halvemmalla kuin syömällä sen dinerissa tai ravintolassa. Airbnb:n kautta voi ainakin sinkkumatkailijat ja pariskunnat katsella vaihtoehtoista majoitusta, mutta löytyy sivustolta paikkoja, joissa majoitetaan myös perheitä. Samalla saa mahdollisuuden tutustua paikallisiin ihmisiin ja kysellä heiltä vinkkejä.
Homman turvallisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta itse olen etsinyt majoittajia, joille muut ovat jättäneet positiivisia arvioita ja joilla on korkeatasoisia kuvia tarjoamastaan majoituksesta. Maalaisjärjellä pärjännee varsin hyvin. Majoituksen tarjoaja saa maksun vasta 24 tuntia saapumisen jälkeen eli jos paikka ei vastaa siitä annettua kuvausta, pikainen yhteys airbnb:hen ja homma aletaan selvittää. Tämä kyseinen Guest Refund Policy on voimassa, jos ongelmista ilmoitetaan 24 tunnin sisällä ja keskustellaan myös hostin kanssa. Airbnb:n sivuilla on yksityiskohtaisesti tehty ohjeita sekä majoittajille että majoitusta etsiville, joten niihin rauhassa tutustuen saa varmasti kuvan siitä, miten homma toimii.
New Yorkissa astui viime vuonna voimaan laki, joka kieltää asuntojen omistajia vuokraamasta niitä eteenpäin alle kuukauden mittaisiksi ajoiksi. Mm. Airbnb antoi lausuntonsa tästä aiheesta ja ilmaisi pettymyksensä lakia kohtaan. Uutisoinnin keskusteluissa kuitenkin tehtiin selväksi se, että pääasiallinen syy laille oli laittomien hotellien rajoittaminen. Käytännössä siis monet asunnonomistajat ovat pääasiallisesti vuokranneet yhtä tai jopa useampaa huonetta/asuntoa lyhytaikaisesta ja pyörittäneet näin hotellia ilman asianmukaisia lupia. Nettikeskusteluissa ja erinäisten päättäjien haastatteluissa on kuitenkin tarkennettu, että laki ei ilmeisesti koske järjestelyä, jossa asunnon omistaja on itse asunnossa paikalla eli toisin sanoen majoittaa lyhytaikaisia kämppäkavereita. Sen sijaan jos etsii nimenomaan vacation rental nimikkeellä olevia tyhjiä, lyhytkestoisia vuokra-asuntoja, voi ikävä yllätys olla vastassa ja majoituspaikka mennä alta, mikäli vuokraaja on järjestelmällisestä kämppiä vuokrannut eteenpäin ja viranomaiset ovat siitä saaneet vihiä. Laki kirjattiin hyvin epämääräiseksi ja laajaksi käsitteiltään, mutta mitään yksittäistä tahoa ei ole määrätty asiaa valvomaan, joten kiinnijäämisriski näillä "hotelliyrittäjillä" on suhteellisen pieni.
Airbnb:ssä kannattaa siis myös pitää silmällä sitä, että jos samalla henkilöllä tuntuu olevan vuokralla useampia huoneita/huoneistoja, voi kyseessä olla ns. laiton hotelli ja silloin on olemassa riski, että majapaikkaa ei olekaan, kun New Yorkiin saavut. Ongelmia ei pitäisi ilmetä, jos jaat asunnon sen omistajan kanssa ja yövyt esimerkiksi hänen vierashuoneessaan. Brooklynia ei suotta kannata vierastaa majoituksen suhteen, sillä airbnb-hosteja on paljon Brooklynin puolella ja sieltä on useimmiten hyvät kulkuyhteydet Manhattanille.
Omat kokemukseni Airbnb:stä ovat hyviä ja siksi uskallan sitä myös muille suositella. New Yorkissa on niin paljon nähtävää ja tehtävää, että kämpässä tuskin tulee nysvättyä kovin paljoa, joten vaikka sen jakaisi omistajan kanssa, siitä tuskin hirveästi on haittaa. Päinvastoin, paikalliselta hostilta voi saada hyviä vinkkejä ja tarvittaessa neuvoja mieltä askarruttavissa kysymyksissä.
Heitän tähän alle vielä hotels.com tarjousbannerin, jota kautta voi myös hotelleja lähteä etsimään. Kiitän ja kumarran, jos teet varauksen nimenomaan tämän sivun linkin kautta. Saan siitä pienen provikan ja voin vaikka heitellä tänne jossain vaiheessa pientä kisavisailua, johon voin provikkarahoilla ostaa ihan oikeita palkintoja :) Sama koskee airbnb-varauksia, jos liikut sivulle tämän blogin kautta.
Hotellia varattaessa kannattaa tarkistaa kaksi asiaa: muiden matkailijoiden arvostelut (esimerkiksi Googlesta, yelp.com:ista tai TripAdvisor.com:ista. Jos kaikki sanovat, että paikka on täysi läävä, se suurella todennäköisyydellä on sitä. Toinen tarkistuksen arvoinen asia on bedbugregistry.com, jonka avulla voi etsiä tietoa harkitsemansa hotellin mahdollisista ötökkäongelmista. New Yorkissa riesana ovat torakat ja luteet ja viiden tähden hotellikaan ei välttämättä takaa sitä, että kutsumattomia vieraita ei olisi lainkaan. Elukoitahan ei kukaan halua tuliaisiksi Suomeen tuoda, joten jos hotellissa herää pienikään epäilys siitä, että huoneessa majoittuu muitakin kuin sinä ja mahdolliset matkakumppanisi, ota yhteys respaan ja tee asiasta ilmoitus. Netistä löytyy paljon ohjeita siihen, miten matkatavaroiden kanssa tulisi kotiin tultaessa toimia, jotta estettäisiin mahdollisten ötökkätuliaisten leviäminen omaan huusholliin.
Kaiken tämän ötökkäpelottelun jälkeen mennään itse asiaan. Itselläni on vain muutamasta hotellista kokemuksia, joten muita en tietenkään uskalla henkilökohtaisesti suositella. Näihin paikkoihin olen ollut itse tyytyväinen:
Herald Square Hotel
Herald Square sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä 34. katua, jossa sijaitsee mm. Macy's ja Madison Square Garden. Huoneissa on oma kylpyhuone, mutta matkatavaroiden kanssa huone voi käydä ahtaaksi. Käytävät ovat hieman kolkot, mutta sijainti korvaa paljon. Käytössä ilmainen Internet-yhteys ja aulassa kahviautomaatti. Budjettihotelliksi saanut hyviä arvosteluita. www.heraldsquarehotel.com
Seafarers' & International House.
Tämä ei oikeastaan ole hotelli, eikä edes hostelli, vaan eräänlainen merimieskirkko-tyyppinen guest house. Itse olen lähinnä törmännyt nuoriin ja seniori-ikäisiin matkaajiin, en niinkään merimiehiin. Huone, jossa ei ole omaa WC:tä tai suihkua irtoaa alle $90, mutta myös kylpyhuoneellisia huoneita on tarjolla hieman yli satasella. Sijainti on Union Squaren kyljessä, joka on henkilökohtaisesti lempialueitani, joten siksi olen mielelläni siellä myös majoittunut. Huoneiden taso ei ole mitenkään järisyttävä, hissi on hidas ja huoneissa ei ole tallelokeroita, mutta henkilökunta on aina ollut ystävällistä ja avuliasta. Elektronista varausjärjestelmää ei heillä vielä ole käytössä, joten kyselyt ja varaukset tehdään puhelimitse.
www.sihnyc.org
Pod Hotel
Upper East Sidella sijaitsevaan hotelliin eksyin kerran pienen säätämisen jälkeen, kun yöpymispaikkaa ei koko matkan ajaksi löytynyt (järkevällä hinnalla) ja jouduin vaihtamaan hotellia kesken kaiken. Pod Hotel oli kuitenkin kokemuksena positiivinen, joskin on mielestäni nykyään paljon kalliimpi kuin muutama vuosi sitten. Huone oli todella pieni ja suurta matkalaukkua oli vaikea saada leväytettyä auki. Koko hotelli oli kuitenkin vieraillessani hiljattain remontoitu ja käytävillä olevat WC- ja suihkutilat todella siistit.
www.thepodhotel.com
Airbnb
Airbnb.com on uusin tuttavuus, jonka kautta on ollut helppo löytää tasokasta majoitusta. Idea sivustossa on se, että paikalliset laittavat ilmoituksia omista kämpistään, jossa majoittavat matkailijoita. Periaate vähän sama kuin sohvasurffauksessa, mutta airbnb:n kautta löytyy privaattihuoneita, eikä pelkästään sohvapaikkoja. Useimmiten majoittujan käytössä on myös kylpyhuoneen lisäksi keittiö, jossa voi valmistaa vaikka aamupalan huomattavasti halvemmalla kuin syömällä sen dinerissa tai ravintolassa. Airbnb:n kautta voi ainakin sinkkumatkailijat ja pariskunnat katsella vaihtoehtoista majoitusta, mutta löytyy sivustolta paikkoja, joissa majoitetaan myös perheitä. Samalla saa mahdollisuuden tutustua paikallisiin ihmisiin ja kysellä heiltä vinkkejä.
Homman turvallisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta itse olen etsinyt majoittajia, joille muut ovat jättäneet positiivisia arvioita ja joilla on korkeatasoisia kuvia tarjoamastaan majoituksesta. Maalaisjärjellä pärjännee varsin hyvin. Majoituksen tarjoaja saa maksun vasta 24 tuntia saapumisen jälkeen eli jos paikka ei vastaa siitä annettua kuvausta, pikainen yhteys airbnb:hen ja homma aletaan selvittää. Tämä kyseinen Guest Refund Policy on voimassa, jos ongelmista ilmoitetaan 24 tunnin sisällä ja keskustellaan myös hostin kanssa. Airbnb:n sivuilla on yksityiskohtaisesti tehty ohjeita sekä majoittajille että majoitusta etsiville, joten niihin rauhassa tutustuen saa varmasti kuvan siitä, miten homma toimii.
New Yorkissa astui viime vuonna voimaan laki, joka kieltää asuntojen omistajia vuokraamasta niitä eteenpäin alle kuukauden mittaisiksi ajoiksi. Mm. Airbnb antoi lausuntonsa tästä aiheesta ja ilmaisi pettymyksensä lakia kohtaan. Uutisoinnin keskusteluissa kuitenkin tehtiin selväksi se, että pääasiallinen syy laille oli laittomien hotellien rajoittaminen. Käytännössä siis monet asunnonomistajat ovat pääasiallisesti vuokranneet yhtä tai jopa useampaa huonetta/asuntoa lyhytaikaisesta ja pyörittäneet näin hotellia ilman asianmukaisia lupia. Nettikeskusteluissa ja erinäisten päättäjien haastatteluissa on kuitenkin tarkennettu, että laki ei ilmeisesti koske järjestelyä, jossa asunnon omistaja on itse asunnossa paikalla eli toisin sanoen majoittaa lyhytaikaisia kämppäkavereita. Sen sijaan jos etsii nimenomaan vacation rental nimikkeellä olevia tyhjiä, lyhytkestoisia vuokra-asuntoja, voi ikävä yllätys olla vastassa ja majoituspaikka mennä alta, mikäli vuokraaja on järjestelmällisestä kämppiä vuokrannut eteenpäin ja viranomaiset ovat siitä saaneet vihiä. Laki kirjattiin hyvin epämääräiseksi ja laajaksi käsitteiltään, mutta mitään yksittäistä tahoa ei ole määrätty asiaa valvomaan, joten kiinnijäämisriski näillä "hotelliyrittäjillä" on suhteellisen pieni.
Airbnb:ssä kannattaa siis myös pitää silmällä sitä, että jos samalla henkilöllä tuntuu olevan vuokralla useampia huoneita/huoneistoja, voi kyseessä olla ns. laiton hotelli ja silloin on olemassa riski, että majapaikkaa ei olekaan, kun New Yorkiin saavut. Ongelmia ei pitäisi ilmetä, jos jaat asunnon sen omistajan kanssa ja yövyt esimerkiksi hänen vierashuoneessaan. Brooklynia ei suotta kannata vierastaa majoituksen suhteen, sillä airbnb-hosteja on paljon Brooklynin puolella ja sieltä on useimmiten hyvät kulkuyhteydet Manhattanille.
Omat kokemukseni Airbnb:stä ovat hyviä ja siksi uskallan sitä myös muille suositella. New Yorkissa on niin paljon nähtävää ja tehtävää, että kämpässä tuskin tulee nysvättyä kovin paljoa, joten vaikka sen jakaisi omistajan kanssa, siitä tuskin hirveästi on haittaa. Päinvastoin, paikalliselta hostilta voi saada hyviä vinkkejä ja tarvittaessa neuvoja mieltä askarruttavissa kysymyksissä.
Heitän tähän alle vielä hotels.com tarjousbannerin, jota kautta voi myös hotelleja lähteä etsimään. Kiitän ja kumarran, jos teet varauksen nimenomaan tämän sivun linkin kautta. Saan siitä pienen provikan ja voin vaikka heitellä tänne jossain vaiheessa pientä kisavisailua, johon voin provikkarahoilla ostaa ihan oikeita palkintoja :) Sama koskee airbnb-varauksia, jos liikut sivulle tämän blogin kautta.
maanantai 7. toukokuuta 2012
Muista pakatessasi
Pieni muistilista niistä asioista, jotka on hyvä muistaa pakatessaan laukkuja New Yorkiin (tai minne tahansa muualle USA:han mennessä)
Adapteri
Yhdysvalloissa on erinäköinen pistoke ja sähköjännite on myös eri kuin Suomessa. Muista siis hankkia adapteri latureille. En ole koskaan testannut, miten suoristusraudat ynnä muut piensähkölaitteet suhtautuvat adapterikäyttöön Jenkeissä, mutta olen kyllä ollut paikalla, kun amerikkalainen laite kytkettiin eurooppalaiseen pistorasiaan adapterille - tuloksena palanut sulake. Joku sähkönero voi tulkita, tarvitseeko tämän tapahtumista pelätä USA:ssa, mutta jos on pidemmän aikaa reissussa eikä kykene elämään tukkalaitteita tai vastaavia, melkein suosittelen ostamaan paikan päältä halvan version käyttöön matkan ajaksi. Hiustenkuivaaja löytynee melkein jokaisesta hotellista.
Valuutta
Yhdysvaltain dollareita voi vaihtaa valmiiksi pankeissa, Forexilla ja vielä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Helpoin tapa saada lisää käteistä Jenkeissä on nostaa luottokortilla automaatista. Maahantulotarkistuksessa saatetaan myös kysellä varallisuudesta sen verran, että varmistetaan matkustajalla olevan tarpeeksi rahaa matkan ajalle. Jos mukana on $10.000 tai suurempi summa, on se merkittävä tullilomakkeeseen.
Itse pelaan yleensä varman päälle luottokorttien ja rahojen kanssa ja huolehdin siitä, että ne eivät koskaan ole kaikki samassa paikassa edes Suomesta lähdettäessa. Itselläni on tapana tehdä mukaan myös valelompakko, jonka voi tarvittaessa luovuttaa rosvolle ja pitää oikea lompakko ketjulla kiinni laukun sisätaskussa.
Kielletyt tuotteet
Yhdysvaltoihin ei saa matkatavaroiden joukossa tuoda lihaa, hedelmiä, vihanneksia tai kasveja. Jos koneeseen ottaa evääksi jonkun hedelmän, kannattaa huolehtia, että se tulee varmasti syödyksi matkan aikana. Lihatuotteet ovat myös kiellettyjä kaikissa muodoissaan (myös purkitettuna). Kiinnijäämisen mahdollisuutta en osaa arvioida, mutta hedelmien tai vihanneksien tuonnista saa ensikertalainen muistaakseni $300 arvoisen sakon, jos siitä narahtaa.
Muuten matkatavaroiden kanssa noudatetaan lentoyhtiön yleisiä ohjeita.
Matkustusasiakirjat
Passin tulee olla täysin ehjä. Pienikin repeämä kannessa tai sivussa voi johtaa maahan pääsyn eväämiseen. Tarkista siis, ettei passi ole kokenut kovia aiemmissa reissuissa. Suomen kohdalla ei tietääkseni ole vaatimuksia siitä, kauanko passin on oltava voimassa matkan jälkeen. 26.10.2006 jälkeen myönnetyt passit tulee olla koneellisesti luettavia biopasseja. Lapsi ei voi matkustaa vanhemman passilla, eli jokaisella matkaseurueen jäsenellä tulee olla oma passi.
ESTA-matkustuslupa suositellaan anottavaksi viimeistään 72 tuntia ennen lentoa. Jokainen matkustaja tarvitsee omansa iästä riippumatta. ESTAsta lisää toisessa postauksessa.
Useat lentoyhtiöt, esimerkiksi Finnair, vaatii matkustajilta ennakkoon tiedot ensimmäisestä majoituspaikasta (APIS-tiedot, Advanced Passenger Information System). Ne voi täyttää netissä.
Yhdysvaltoihin ei tarvitse turistina matkustaessa hakea viisumia, kun matka kestää korkeintaan 90 päivää. Muussa tapauksessa kannattaa viisumiasiat hoitaa kuntoon ajoissa. Prosessi saattaa viedä aikaa, etenkin jos lähetystö vaatii lisäselvityksiä. Parempi siis tehdä viisumihakemus ja varata haastattelu hyvissä ajoin, ettei mene jännittämiseksi, ehtiikö ennen lähtöä.
Lentotiedot ja hotellin varausvahvistus kannattaa pitää helposti saatavilla, jos niitä kysellään passintarkastuksen yhteydessä.
Lääkkeet
Lääkkeet kannattaa kuljettaa alkuperäisissä laatikoissa/purkeissa eikä kerätä mukaan epämääräiseltä näyttävää kokoelmaa lääkeliuskoja. Reseptilääkkeistä olisi hyvä olla kopio reseptista ja ylipäätään valmius kertoa suullisesti, mitä varten kyseinen lääke on. Luonnollisesti lääkkeitä mukaan vain määrä, jonka saatat tarvita. Tavallisia särkylääkkeitä saa helposti paikan päältä (kts. postaus Pharmacy), joten niitä ei välttämättä tarvitse kantaa täältä.
Ajokortti
Suomalainen ajokortti oikeuttaa ajamaan henkilöajoneuvoa suurimmassa osassa Yhdysvaltoja, mutta asia kannattaa varmistaa osavaltiokohtaisesti. Poliisilta voi hakea ennen matkaa Internation Driver's Permit dokumentin, joka itsessään ei ole ajokortti, vaan ainoastaan todistus siitä, että omistat ajokortin. Jos suunnittelet auton vuokrausta, kannattaa myös tutustua paikallisiin liikennesääntöihin. Esimerkiksi useimmissa osavaltioissa liikennevaloissa oikealle saa kääntyä punaisenkin valon palaessa, jos se on turvallista eikä sitä ole erikseen kielletty kyltillä. Auton vuokrauksen ikäraja normaalihinnoilla on 25 vuotta, mutta jo 21-vuotias saa joistain autovuokraamoista vuokrata auton maksamalla lisämaksun (young driver's fee).
Nämä tulivat tässä vaiheessa mieleeni, lisäilen jos muita ideoita tulee!
Adapteri
Yhdysvalloissa on erinäköinen pistoke ja sähköjännite on myös eri kuin Suomessa. Muista siis hankkia adapteri latureille. En ole koskaan testannut, miten suoristusraudat ynnä muut piensähkölaitteet suhtautuvat adapterikäyttöön Jenkeissä, mutta olen kyllä ollut paikalla, kun amerikkalainen laite kytkettiin eurooppalaiseen pistorasiaan adapterille - tuloksena palanut sulake. Joku sähkönero voi tulkita, tarvitseeko tämän tapahtumista pelätä USA:ssa, mutta jos on pidemmän aikaa reissussa eikä kykene elämään tukkalaitteita tai vastaavia, melkein suosittelen ostamaan paikan päältä halvan version käyttöön matkan ajaksi. Hiustenkuivaaja löytynee melkein jokaisesta hotellista.
Valuutta
Yhdysvaltain dollareita voi vaihtaa valmiiksi pankeissa, Forexilla ja vielä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Helpoin tapa saada lisää käteistä Jenkeissä on nostaa luottokortilla automaatista. Maahantulotarkistuksessa saatetaan myös kysellä varallisuudesta sen verran, että varmistetaan matkustajalla olevan tarpeeksi rahaa matkan ajalle. Jos mukana on $10.000 tai suurempi summa, on se merkittävä tullilomakkeeseen.
Itse pelaan yleensä varman päälle luottokorttien ja rahojen kanssa ja huolehdin siitä, että ne eivät koskaan ole kaikki samassa paikassa edes Suomesta lähdettäessa. Itselläni on tapana tehdä mukaan myös valelompakko, jonka voi tarvittaessa luovuttaa rosvolle ja pitää oikea lompakko ketjulla kiinni laukun sisätaskussa.
Kielletyt tuotteet
Yhdysvaltoihin ei saa matkatavaroiden joukossa tuoda lihaa, hedelmiä, vihanneksia tai kasveja. Jos koneeseen ottaa evääksi jonkun hedelmän, kannattaa huolehtia, että se tulee varmasti syödyksi matkan aikana. Lihatuotteet ovat myös kiellettyjä kaikissa muodoissaan (myös purkitettuna). Kiinnijäämisen mahdollisuutta en osaa arvioida, mutta hedelmien tai vihanneksien tuonnista saa ensikertalainen muistaakseni $300 arvoisen sakon, jos siitä narahtaa.
Muuten matkatavaroiden kanssa noudatetaan lentoyhtiön yleisiä ohjeita.
Matkustusasiakirjat
Passin tulee olla täysin ehjä. Pienikin repeämä kannessa tai sivussa voi johtaa maahan pääsyn eväämiseen. Tarkista siis, ettei passi ole kokenut kovia aiemmissa reissuissa. Suomen kohdalla ei tietääkseni ole vaatimuksia siitä, kauanko passin on oltava voimassa matkan jälkeen. 26.10.2006 jälkeen myönnetyt passit tulee olla koneellisesti luettavia biopasseja. Lapsi ei voi matkustaa vanhemman passilla, eli jokaisella matkaseurueen jäsenellä tulee olla oma passi.
ESTA-matkustuslupa suositellaan anottavaksi viimeistään 72 tuntia ennen lentoa. Jokainen matkustaja tarvitsee omansa iästä riippumatta. ESTAsta lisää toisessa postauksessa.
Useat lentoyhtiöt, esimerkiksi Finnair, vaatii matkustajilta ennakkoon tiedot ensimmäisestä majoituspaikasta (APIS-tiedot, Advanced Passenger Information System). Ne voi täyttää netissä.
Yhdysvaltoihin ei tarvitse turistina matkustaessa hakea viisumia, kun matka kestää korkeintaan 90 päivää. Muussa tapauksessa kannattaa viisumiasiat hoitaa kuntoon ajoissa. Prosessi saattaa viedä aikaa, etenkin jos lähetystö vaatii lisäselvityksiä. Parempi siis tehdä viisumihakemus ja varata haastattelu hyvissä ajoin, ettei mene jännittämiseksi, ehtiikö ennen lähtöä.
Lentotiedot ja hotellin varausvahvistus kannattaa pitää helposti saatavilla, jos niitä kysellään passintarkastuksen yhteydessä.
Lääkkeet
Lääkkeet kannattaa kuljettaa alkuperäisissä laatikoissa/purkeissa eikä kerätä mukaan epämääräiseltä näyttävää kokoelmaa lääkeliuskoja. Reseptilääkkeistä olisi hyvä olla kopio reseptista ja ylipäätään valmius kertoa suullisesti, mitä varten kyseinen lääke on. Luonnollisesti lääkkeitä mukaan vain määrä, jonka saatat tarvita. Tavallisia särkylääkkeitä saa helposti paikan päältä (kts. postaus Pharmacy), joten niitä ei välttämättä tarvitse kantaa täältä.
Ajokortti
Suomalainen ajokortti oikeuttaa ajamaan henkilöajoneuvoa suurimmassa osassa Yhdysvaltoja, mutta asia kannattaa varmistaa osavaltiokohtaisesti. Poliisilta voi hakea ennen matkaa Internation Driver's Permit dokumentin, joka itsessään ei ole ajokortti, vaan ainoastaan todistus siitä, että omistat ajokortin. Jos suunnittelet auton vuokrausta, kannattaa myös tutustua paikallisiin liikennesääntöihin. Esimerkiksi useimmissa osavaltioissa liikennevaloissa oikealle saa kääntyä punaisenkin valon palaessa, jos se on turvallista eikä sitä ole erikseen kielletty kyltillä. Auton vuokrauksen ikäraja normaalihinnoilla on 25 vuotta, mutta jo 21-vuotias saa joistain autovuokraamoista vuokrata auton maksamalla lisämaksun (young driver's fee).
Nämä tulivat tässä vaiheessa mieleeni, lisäilen jos muita ideoita tulee!
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Small talk
Palaanpa ajatuksissa takaisin ala-asteen kolmannelle luokalle ja ensimmäisillä englannin tunneille. Yksi ensimmäisiä keskusteluja, joka opittiin, meni suurin piirtein näin:
-Hello, how are you?
-I'm fine, thank you. How are you?
-I'm fine, thank you.
Tätä vatvottiin luokassa kyllästymiseen asti. En silloin vielä ymmärtänyt tämän dialogin yleisyyttä ja opin kantapään kautta vasta ensimmäisellä matkallani Nykiin, kun ruokakaupan myyjä yllättäen kysäisi minulta, mitä kuuluu. Pohdin hetken, luuliko hän minua joksikin tuntemakseen henkilöksi, joten lopputulos oli vaivautunut hiljaisuus minun osaltani. Lopulta sopersin epäluuloisen vastauksen "Fine...Hello?" Ei siis mennyt ihan putkeen. Noloa. Tämän jälkeen tajusin, että se kolmannella luokalla opittu keskustelumalli on oikeasti käytössä arjessa myös ventovieraiden ihmisten kesken. Ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä toiselle kuuluu, mutta sitä kysytään kohteliaisuuden vuoksi. Siksi myös kohteliaasti vastataan aina, että hyvää kuuluu, vaikkei se olisi ollenkaan totta, ja tiedustellaan myös toisen kuulumisia.
Kohteliaisuudesta puheen ollen, kaksi tärkeää sanontaa, jotka pitäisi kommunikoinnissa muistaa ovat "please" ja "excuse me". Suomenkielestä ei löydy sanalle "please" varsinaista vastinetta, joten sen käyttö unohtuu helposti. Se on kuitenkin taikasana, joka pitäisi yrittää muistaa pusertaa lauseen loppuun aina, kun pyytää jotain. Excuse me on sanonta, jota viljellään myös paljon ja se tulee onneksi helpommin, kun suomeksikin osaamme sanoa anteeksi silloin, kun jollain tavalla häiritsemme jotakuta. Sitä kuitenkin kuulee Nykissä vielä enemmän ja itsekin on pitänyt opetella, että aina kun esimerkiksi hipaisee henkilöä häntä ohitettaessa vaikka kaupan hyllyjen välissä, on kohteliasta sanoa excuse me. Tähän sanontaan ei välttämättä tarvitse reagoida, mutta sana "sure" toimii vastauksena useissa tilanteissa ja antaa kohteliaamman kuvan kuin vaikeneminen.
Amerikkalaiset ovat ylipäätään mielestäni paljon avoimempia ja puheliaampia kuin suomalaiset. Aksentin perusteella sinulta saatetaan tiedustella, mistä olet kotoisin ja keskustelu saattaa jatkua siitä vaikka mihin aiheeseen. Small talkin ylläpitäminen ei välttämättä ole meille suomalaisille se kaikkein vahvin osaamisen alue, mutta kannattaa ainakin yrittää. Muissa osavaltioissa newyorkilaisia pidetään usein epäkohteliaina ja töykeinä ja olen muualla monesti saanut osakseni suurta kummeksuntaa, kun olen kertonut, kuinka kohteliailta he tuntuvat. Toki poikkeuksiakin tavallisissakin kaduntallaajissa on ja sitruunan nielleitä asiakaspalvelijoita löytyy myös New Yorkista, mutta oma kokemukseni newyorkilaisista on ollut valtaosin hyvin positiivinen. Paikalliset ovat tottuneet turisteihin, ja ainoita kertoja, jolloin itse olen saanut ärtyneitä katseita tai tuhahduksia, on ollut kun olen itse hölmönä pysähtynyt keskelle kiireistä katua tutkimaan karttaa. Turistina on kuitenkin hyvä muistaa ja kunnioittaa sitä, ettei kyseessä ole rantalomakohde, vaan paikka, jossa ihmiset asuvat ja käyvät töissä.
Vähän aiheen vierestä nyt mentiin, mutta joka tapauksessa. Eipä kai muuta, kuin small talkia opettelemaan. Pikku hiljaa siihen tottuu ja saatat jopa huomata kyseleväsi kassatädin kuulumisia ennen kuin hän ehtii kysellä niitä sinulta.
-Hello, how are you?
-I'm fine, thank you. How are you?
-I'm fine, thank you.
Tätä vatvottiin luokassa kyllästymiseen asti. En silloin vielä ymmärtänyt tämän dialogin yleisyyttä ja opin kantapään kautta vasta ensimmäisellä matkallani Nykiin, kun ruokakaupan myyjä yllättäen kysäisi minulta, mitä kuuluu. Pohdin hetken, luuliko hän minua joksikin tuntemakseen henkilöksi, joten lopputulos oli vaivautunut hiljaisuus minun osaltani. Lopulta sopersin epäluuloisen vastauksen "Fine...Hello?" Ei siis mennyt ihan putkeen. Noloa. Tämän jälkeen tajusin, että se kolmannella luokalla opittu keskustelumalli on oikeasti käytössä arjessa myös ventovieraiden ihmisten kesken. Ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä toiselle kuuluu, mutta sitä kysytään kohteliaisuuden vuoksi. Siksi myös kohteliaasti vastataan aina, että hyvää kuuluu, vaikkei se olisi ollenkaan totta, ja tiedustellaan myös toisen kuulumisia.
Kohteliaisuudesta puheen ollen, kaksi tärkeää sanontaa, jotka pitäisi kommunikoinnissa muistaa ovat "please" ja "excuse me". Suomenkielestä ei löydy sanalle "please" varsinaista vastinetta, joten sen käyttö unohtuu helposti. Se on kuitenkin taikasana, joka pitäisi yrittää muistaa pusertaa lauseen loppuun aina, kun pyytää jotain. Excuse me on sanonta, jota viljellään myös paljon ja se tulee onneksi helpommin, kun suomeksikin osaamme sanoa anteeksi silloin, kun jollain tavalla häiritsemme jotakuta. Sitä kuitenkin kuulee Nykissä vielä enemmän ja itsekin on pitänyt opetella, että aina kun esimerkiksi hipaisee henkilöä häntä ohitettaessa vaikka kaupan hyllyjen välissä, on kohteliasta sanoa excuse me. Tähän sanontaan ei välttämättä tarvitse reagoida, mutta sana "sure" toimii vastauksena useissa tilanteissa ja antaa kohteliaamman kuvan kuin vaikeneminen.
Amerikkalaiset ovat ylipäätään mielestäni paljon avoimempia ja puheliaampia kuin suomalaiset. Aksentin perusteella sinulta saatetaan tiedustella, mistä olet kotoisin ja keskustelu saattaa jatkua siitä vaikka mihin aiheeseen. Small talkin ylläpitäminen ei välttämättä ole meille suomalaisille se kaikkein vahvin osaamisen alue, mutta kannattaa ainakin yrittää. Muissa osavaltioissa newyorkilaisia pidetään usein epäkohteliaina ja töykeinä ja olen muualla monesti saanut osakseni suurta kummeksuntaa, kun olen kertonut, kuinka kohteliailta he tuntuvat. Toki poikkeuksiakin tavallisissakin kaduntallaajissa on ja sitruunan nielleitä asiakaspalvelijoita löytyy myös New Yorkista, mutta oma kokemukseni newyorkilaisista on ollut valtaosin hyvin positiivinen. Paikalliset ovat tottuneet turisteihin, ja ainoita kertoja, jolloin itse olen saanut ärtyneitä katseita tai tuhahduksia, on ollut kun olen itse hölmönä pysähtynyt keskelle kiireistä katua tutkimaan karttaa. Turistina on kuitenkin hyvä muistaa ja kunnioittaa sitä, ettei kyseessä ole rantalomakohde, vaan paikka, jossa ihmiset asuvat ja käyvät töissä.
Vähän aiheen vierestä nyt mentiin, mutta joka tapauksessa. Eipä kai muuta, kuin small talkia opettelemaan. Pikku hiljaa siihen tottuu ja saatat jopa huomata kyseleväsi kassatädin kuulumisia ennen kuin hän ehtii kysellä niitä sinulta.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Ilmaiset Wi-Fi:t
Suomalaisen datapaketin käyttö on kallista lystiä, joten jos matkassa on älypuhelin, iPod Touch, läppäri tai jokin tabletti-laite, ilmaisia Wi-Fi yhteyksiä on onneksi kaupunki täynnä. Google on hyvä kaveri kaupunkilomalla, jos tulee tarvetta tarkistaa sijainteja tai muita asioita. Luonnollisesti myös sähköposti kulkee ja Facebookinkin pääsee loman aikana leijumaan. Avoimia verkkoja tuntuu löytyvän pitkä lista joka kadunkulmasta, mutta harva niistä toimii. Tässä muutama paikka, jossa yhteydet suurella todennäköisyydellä toimivat:
Apple Store (kts. postaus)
Molemmissa New Yorkin Apple Storeissa on paljon koneita käytettävissä sekä myös avoin Wi-Fi, jota voi käyttää kaupassa sekä kaupan ulkopuolella omilla laitteilla.
Starbucks
Starbuckseissa on AT&T:n tarjoama Wi-Fi ja sillä nimellä se on muistaakseni listattu.
Coldstone (kts. postaus)
Wi-Fi toimii liikkeessä sisällä sekä vähän matkan päässä myös ulkopuolella.
Union Square
Union Square Partnership tarjoaa Union Squaren alueella ja puistossa ilmaisen Wi-Fin. Oman kokemuksen perusteella hieman oikukas, mutta toimii kohtuu hyvin avoimeksi, julkiseksi verkoksi.
Bryant Park (kts. postaus)
Bryant Park tunnetaan myös hyvänä ulkoilmatoimistona. Wi-Fi toimii puiston alueella yllättävän hyvin.
Barnes&Noble
B&N-kirjakaupoissa on AT&T:n tarjoama ilmainen Wi-Fi.
Suurin osa näistä yhteyksiä pelittää siten, että yhteys muodostetaan laitteen asetuksista. Tämän jälkeen avataan selain, joka ohjaa suoraan login-sivulle. Sivulla on todennäköisesti login-täppä, jota näpäyttämällä yhteyden saa toimimaan myös muuten kuin selaimessa (esim appseissa). Pelkästään yhteyden muodostuksella ei siis välttämättä pitkälle pötkitä, vaan vasta sisäänkirjautumisen jälkeen verkko on käytettävissä.
Näiden lisäksi satunnaisesti McDonaldseissa ja Burger Kingeissä on yhteyksiä. Tarkista myös hotellisi tarjonta!
Apple Store (kts. postaus)
Molemmissa New Yorkin Apple Storeissa on paljon koneita käytettävissä sekä myös avoin Wi-Fi, jota voi käyttää kaupassa sekä kaupan ulkopuolella omilla laitteilla.
Starbucks
Starbuckseissa on AT&T:n tarjoama Wi-Fi ja sillä nimellä se on muistaakseni listattu.
Coldstone (kts. postaus)
Wi-Fi toimii liikkeessä sisällä sekä vähän matkan päässä myös ulkopuolella.
Union Square
Union Square Partnership tarjoaa Union Squaren alueella ja puistossa ilmaisen Wi-Fin. Oman kokemuksen perusteella hieman oikukas, mutta toimii kohtuu hyvin avoimeksi, julkiseksi verkoksi.
Bryant Park (kts. postaus)
Bryant Park tunnetaan myös hyvänä ulkoilmatoimistona. Wi-Fi toimii puiston alueella yllättävän hyvin.
Barnes&Noble
B&N-kirjakaupoissa on AT&T:n tarjoama ilmainen Wi-Fi.
Suurin osa näistä yhteyksiä pelittää siten, että yhteys muodostetaan laitteen asetuksista. Tämän jälkeen avataan selain, joka ohjaa suoraan login-sivulle. Sivulla on todennäköisesti login-täppä, jota näpäyttämällä yhteyden saa toimimaan myös muuten kuin selaimessa (esim appseissa). Pelkästään yhteyden muodostuksella ei siis välttämättä pitkälle pötkitä, vaan vasta sisäänkirjautumisen jälkeen verkko on käytettävissä.
Näiden lisäksi satunnaisesti McDonaldseissa ja Burger Kingeissä on yhteyksiä. Tarkista myös hotellisi tarjonta!
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Maksukortit
Luottokortit ovat näppärä tapa maksaa ostokset, mutta yllättävää kyllä, ne eivät ihan joka paikassa käy. Esimerkiksi monissa pienissä ravintoloissa ja dinereissa hyväksytään vain käteismaksuja. Lisäksi käteistä pitäisi aina olla tippaamista varten - tarjoilijoille, taksikuskeille, hotellien laukunkantajille jne. Useimmat hotellit vaativat varaukseen luottokortin ja autovuokraamoilla taitaa olla pitkälti sama linja. Mukana matkalla kannattaa siis olla sekä käteistä että luottokortti.
Luottokortti toimii rahannostoon automaateilla. Amerikkalaiset käyttävät pankkeja paljon, koska nettipankit ovat vielä hyvin alkeellisia. Suuri osa yrityksistä ja yksityishenkilöistä puljaa shekkien kanssa. Tästä syystä pankkeja on paljon (esim. Chase, CitiBank, Bank of America, Wells Fargo, Capital One), joten rahan nostaminen ei pitäisi olla ongelma. Pankeissa saattaa olla erillinen aula, joka aukeaa näyttämällä korttia lukijaan ulkopuolella. Kortin kadottamisen riski automaattiin on minimaalinen, sillä kortti dipataan sisään ja vedetään sen jälkeen heti ulos, jonka jälkeen automaatti kysyy tunnuslukua. Automaatti ei siis voi imaista korttia sisäänsä, vaikka olisitkin hidas lukemaan ruudun tekstejä. Nostoista menee ilmeisesti jonkinlainen korvaus pankin taskuun, joten ei välttämättä kannata ihan hirmuisen pieniä summia päivittäin nostaa. Meille tutumpia Otto-automaatin näköisiä laitteita on jonkin verran rakennusten seinissä, mutta varmin tapa löytää automaatti on etsiä pankki.
Isoissa kaupoissa on pääosin maksupäätteet, joita käytetään korttimaksuja tehdessä. Magneettinauha viedään silloin lukijan läpi ja lukijoissa on näyttö, johon tulee tiedot maksusta. Päätteessä on kiinni pieni kynän näköinen osoitin, jota käytetään maksun hyväksymiseen ja elektroniseen allekirjoitukseen. Kuittia ei tällöin tulosteta allekirjoitettavaksi, vaan allkirjoitus printtautuu suoraan maksupäätteeltä. Ennen allekirjoitusta laite kysyy, onko maksu credit vai debit -kortilla tehty. Jos maksupäätettä ei ole, myyjä hoitaa maksun kortilla kassapäätteen kautta ja tulostaa kuitin allekirjoitettavaksi.
Luottokortit toimivat yleensä poikkeuksetta, mutta debit -kortit (Visa Electron tai Debit-tunnuksella varustettu kortti) ovat oma lukunsa. Jonkin verran olen niitä reissatessani käyttänyt ja koska Electron käsitteenä ei ole amerikkalaisille tuttu, on korttia joskus pitkään ihmetelty. Sellainen mielikuva minulla kuitenkin on, että automaatin tai päätteen kysyessä "credit" vai "debit", eli luotto vai suoraveloitus, suomalaisten debit-korttien kanssa on joskus pitänyt valita "credit", jotta maksu onnistuisi. Debit-vaihtoehdon valittaessa seuraava kysymys on yleensä postinumero maksuvarmistusta varten, ja kun eivät pysty suomalaisiin pankkeihin varmistusta lähettämään, ei maksu mene läpi. Credit-vaihtoehdolla maksu onnistuu ilman erillistä varmistusvaihetta, vaikka se meneekin loppupeleissä tililtä suoraveloituksena.
Luottokortti toimii rahannostoon automaateilla. Amerikkalaiset käyttävät pankkeja paljon, koska nettipankit ovat vielä hyvin alkeellisia. Suuri osa yrityksistä ja yksityishenkilöistä puljaa shekkien kanssa. Tästä syystä pankkeja on paljon (esim. Chase, CitiBank, Bank of America, Wells Fargo, Capital One), joten rahan nostaminen ei pitäisi olla ongelma. Pankeissa saattaa olla erillinen aula, joka aukeaa näyttämällä korttia lukijaan ulkopuolella. Kortin kadottamisen riski automaattiin on minimaalinen, sillä kortti dipataan sisään ja vedetään sen jälkeen heti ulos, jonka jälkeen automaatti kysyy tunnuslukua. Automaatti ei siis voi imaista korttia sisäänsä, vaikka olisitkin hidas lukemaan ruudun tekstejä. Nostoista menee ilmeisesti jonkinlainen korvaus pankin taskuun, joten ei välttämättä kannata ihan hirmuisen pieniä summia päivittäin nostaa. Meille tutumpia Otto-automaatin näköisiä laitteita on jonkin verran rakennusten seinissä, mutta varmin tapa löytää automaatti on etsiä pankki.
Isoissa kaupoissa on pääosin maksupäätteet, joita käytetään korttimaksuja tehdessä. Magneettinauha viedään silloin lukijan läpi ja lukijoissa on näyttö, johon tulee tiedot maksusta. Päätteessä on kiinni pieni kynän näköinen osoitin, jota käytetään maksun hyväksymiseen ja elektroniseen allekirjoitukseen. Kuittia ei tällöin tulosteta allekirjoitettavaksi, vaan allkirjoitus printtautuu suoraan maksupäätteeltä. Ennen allekirjoitusta laite kysyy, onko maksu credit vai debit -kortilla tehty. Jos maksupäätettä ei ole, myyjä hoitaa maksun kortilla kassapäätteen kautta ja tulostaa kuitin allekirjoitettavaksi.
Luottokortit toimivat yleensä poikkeuksetta, mutta debit -kortit (Visa Electron tai Debit-tunnuksella varustettu kortti) ovat oma lukunsa. Jonkin verran olen niitä reissatessani käyttänyt ja koska Electron käsitteenä ei ole amerikkalaisille tuttu, on korttia joskus pitkään ihmetelty. Sellainen mielikuva minulla kuitenkin on, että automaatin tai päätteen kysyessä "credit" vai "debit", eli luotto vai suoraveloitus, suomalaisten debit-korttien kanssa on joskus pitänyt valita "credit", jotta maksu onnistuisi. Debit-vaihtoehdon valittaessa seuraava kysymys on yleensä postinumero maksuvarmistusta varten, ja kun eivät pysty suomalaisiin pankkeihin varmistusta lähettämään, ei maksu mene läpi. Credit-vaihtoehdolla maksu onnistuu ilman erillistä varmistusvaihetta, vaikka se meneekin loppupeleissä tililtä suoraveloituksena.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Taksit
New Yorkin keltaiset taksit ovat ikoniasemassa ja yksi ensimmäisiä asioita, joita katukuvaan ajatellaan. Tämä ei ole lainkaan liioiteltuja, takseja liikkuu kaupungilla paljon ja ne ovat ahkerassa käytössä.
TV-sarjoista ja elokuvista tuttu hailing a cab -käytäntö on monelle teoriassa tuttu ja New Yorkissa sitä pääsee kokeilemaan ihan käytännössä. Taksin ottaminen lennosta on suhteellisen yksinkertaista ja oikeastaan ainoa vaihtoehto, sillä varsinaisia taksitolppia on harvassa.
Jokaisen taksin katolla on taksin numero (vastaa suomalaisen taksin keltaista valoa). Taksin ollessa vapaa, numero katolla on valaistu. Taksin tarpeessa olevan tulee asettua kadunreunaan tai -kulmaan sellaiseen paikkaan, josta taksi hänet näkee ja johon taksi voi pysähtyä. Vapaa taksi pysäytetään nostamalla käsi viistosti ilmaan. TV:stä tutut "taxi!" -huudot tuskin kuuluvat liikenteen melskeessä ja kaikenlainen huitominen on suhteellisen turhaa - kuskit ymmärtävät ylösnostetun käden tarkoittavan, että tarvitset kyytiä.
Kadunpuolta vaihtamalla voi taktikoida kohdalleen enemmän vapaita takseja (esim Times Squarea kohti menevät taksit ovat todennäköisemmin vapaita kuin sieltä tulevat taksit). Jos samalla kadulla seisoo joku muu jo huitomassa taksia itselleen, on kohteliasta valita paikka hieman kauempaa hänen takaansa, jotta et ole tarkoituksella kilpailemassa hänen kanssaan ensimmäisestä vapaasta taksista.
Taksi voi ottaa kyytiin maksimissaan neljä matkustajaa. Tilatakseja on liikenteessä suhteellisen vähän, joten sellainen pitänee jostain erikseen tilata. Lähtöhinta on $2.50 ja sen jälkeen $0.40 per viidesosamaili (eli n. 300 metriä, tai n. 4 kadunväliä, blockia) tai $0.40 per minuutti ruuhkassa. Kaikkien taksien pitäisi hyväksyä korttimaksuja, mutta ainakin muutama vuosi sitten tilanne oli vielä se, että tämä ei käytännössä toteutunut. Korttimaksumahdollisuus kannattaa tarkistaa ennen autoon nousua tai sitten varautua maksamaan käteisellä.
Taksi ei voi koskaan kieltäytyä viemästä sinua määränpäähääsi, vaikka se olisi Manhattanin ulkopuolella Brooklynissä, Bronxissa tai Queensissa. Jokaisessa taksissa tulee ollanäkyvillä kuljettajan virallinen henkilökortti, josta ilmenee myös kuljettajan ID-numero. Jos kyydin kanssa on ongelmia, kannattaa tämä ID-numero kirjoittaa ylös ja olla tarvittaessa yhteydessä Taxi & Limousine Commission:iin (TLC), jonka tavoittaa paikallisilla puhelimilla numerosta 311.
TV-sarjoista ja elokuvista tuttu hailing a cab -käytäntö on monelle teoriassa tuttu ja New Yorkissa sitä pääsee kokeilemaan ihan käytännössä. Taksin ottaminen lennosta on suhteellisen yksinkertaista ja oikeastaan ainoa vaihtoehto, sillä varsinaisia taksitolppia on harvassa.
Jokaisen taksin katolla on taksin numero (vastaa suomalaisen taksin keltaista valoa). Taksin ollessa vapaa, numero katolla on valaistu. Taksin tarpeessa olevan tulee asettua kadunreunaan tai -kulmaan sellaiseen paikkaan, josta taksi hänet näkee ja johon taksi voi pysähtyä. Vapaa taksi pysäytetään nostamalla käsi viistosti ilmaan. TV:stä tutut "taxi!" -huudot tuskin kuuluvat liikenteen melskeessä ja kaikenlainen huitominen on suhteellisen turhaa - kuskit ymmärtävät ylösnostetun käden tarkoittavan, että tarvitset kyytiä.
Kadunpuolta vaihtamalla voi taktikoida kohdalleen enemmän vapaita takseja (esim Times Squarea kohti menevät taksit ovat todennäköisemmin vapaita kuin sieltä tulevat taksit). Jos samalla kadulla seisoo joku muu jo huitomassa taksia itselleen, on kohteliasta valita paikka hieman kauempaa hänen takaansa, jotta et ole tarkoituksella kilpailemassa hänen kanssaan ensimmäisestä vapaasta taksista.
Taksi voi ottaa kyytiin maksimissaan neljä matkustajaa. Tilatakseja on liikenteessä suhteellisen vähän, joten sellainen pitänee jostain erikseen tilata. Lähtöhinta on $2.50 ja sen jälkeen $0.40 per viidesosamaili (eli n. 300 metriä, tai n. 4 kadunväliä, blockia) tai $0.40 per minuutti ruuhkassa. Kaikkien taksien pitäisi hyväksyä korttimaksuja, mutta ainakin muutama vuosi sitten tilanne oli vielä se, että tämä ei käytännössä toteutunut. Korttimaksumahdollisuus kannattaa tarkistaa ennen autoon nousua tai sitten varautua maksamaan käteisellä.
Taksi ei voi koskaan kieltäytyä viemästä sinua määränpäähääsi, vaikka se olisi Manhattanin ulkopuolella Brooklynissä, Bronxissa tai Queensissa. Jokaisessa taksissa tulee ollanäkyvillä kuljettajan virallinen henkilökortti, josta ilmenee myös kuljettajan ID-numero. Jos kyydin kanssa on ongelmia, kannattaa tämä ID-numero kirjoittaa ylös ja olla tarvittaessa yhteydessä Taxi & Limousine Commission:iin (TLC), jonka tavoittaa paikallisilla puhelimilla numerosta 311.
perjantai 17. helmikuuta 2012
Ulkona syöminen
New Yorkin kaltaisessa kaupungissa ravintolatarjonnan katsastaminen on kiehtovaa ja täysin loputon projekti. Ravintoloita on tuhansia ja hintahaitari puoli-ilmaisesta käsittämättömän tyyriiseen. Nälkää ei siis tarvitse matkan aikana nähdä. Muutamia asioita on hyvä muistaa ulkona syödessä - ei ainoastaan Nykissä vaan myös muualla USA:ssa.
Juomaraha. Juomarahan jättäminen eli tippaaminen on olennainen osa amerikkalaista ravintolakulttuuria. Tarjoilijoiden tuntipalkka ei ole mitenkään mainittava ja työnantaja luottaa osan heidän palkastaan tulevan asiakkaiden jättämistä tipeistä. Tästä johtuen tarjoilijat ovat useimmiten hyvinkin palvelualttiita ja ystävällisiä.
Yleisesti ottaen normaali tippimäärä on 15%-20% laskun summasta. Hyvästä palvelusta New Yorkissa helppo nyrkkisääntö on katsoa kuitista veron määrä (8,25%), tuplata se ja pyöristää hieman ylöspäin. Pienemmän tipin jättäminen on automaattisesti viesti siitä, että palvelussa on ollut parantamisen varaa. Tippaamatta jättämistä pidetään äärimmäisen junttimaisena käytöksenä, jos palvelussa ei ole ollut moittimista. Tippi voidaan jättää joko pöytään tai merkitä kuittiin samalla, kun sen allekirjoittaaa. Kuitissa on erikseen rivi tipille ja sen jälkeen kokonaissummalle, jotka ynnätään itse ja kirjoitetaan ravintolaan jätettävään kuittiin.
Suuremmille seurueille (usein 6 henkilö tai enemmän) tippi lisätään monissa ravintoloissa suoraan laskuun.
Valittaminen. Jos ruoka ei vastaa laadultaan odotuksia, on siitä luvallista valittaa tarjoilijalle. Paikalliset ovat usein hyvinkin hanakoita lähettämään lautaset takaisin keittiöön ja vaatimaan vastinetta rahoilleen, joten tarjoilijat ovat käytäntöön tottuneet. Johtuen yllämainitusta tippikulttuurista tarjoilijat usein yrittävät tehdä parhaansa pitääkseen asiakkaat tyytyväisinä, joten jos ruoassa on jokin vialla, kannattaa siitä huomauttaa. Huomauttaminen kannattaa ajoittaa aikaan ennen kuin annoksen on syönyt, eikä suomalaisittain nöyrästi, anteeksipyydellen lopuksi lautasen ollessa jo tyhjä ja tarjoilijan kysellessä maistuiko ruoka. Amerikkalaisissa ravintoloissa on normaalia, että tarjoilija käy pöydässä tarkistamassa parikin kertaa ruokailun aikana, että asiakas on tyytyväinen. Jos huomauttamisen aihetta on, kannattaa se tehdä silloin.
Juomat. Suuressa osassa ravintoloissa alkoholittomien juomien santsaus on ilmaista (free re-fills). Tätä tulee ikävä suomalaisissa ravintoloissa. Tarjoilija yleensä kysyy automaattisesti, haluaako asiakas lisää juotavaa, mutta sitä voi itse myös pyytää. Jos santsi ei ole ilmainen, tarjoilijan pitäisi kertoa siitä asiakkaalle ennen uuden juoman tuomista.
Pihvien kypsyydet. Lihansyöjät löytävät New Yorkista paljon pihvivaihtoehtoja ja kypsyydet ovat hieman tarkemmat kuin Suomessa. Meillä yleisesti tilataan pihvi joko mediumina tai kypsänä, mutta USA:ssa käytetään hieman laajempaa skaalaa: rare, medium rare, medium, medium well, well done. Kaikkein lähimpänä suomalaista mediumia, jossa liha on mukavan punaista keskellä on useimmiten medium rare. On myös hyvä pitää mielessä, että ravintoloiden ja dinereiden hampurilaisten pihvit paistetaan usein medium-kypsyyteen. Jos puoliraaka jauheliha ei innosta, kannattaa muistaa pyytää hampurilainen well done.
Varaukset. New Yorkissa suosituimmat ravintolat täyttyvät klo 19 jälkeen etenkin Times Squaren ympäristössä. Jos haluaa varmistaa pöydän jostain tietystä ravintolasta kannattaa varaus tehdä etukäteen. Toinen aalto nälkäisiä etsii ruokaa teattereiden näytösten loputtua klo 22 ja 23:n välillä, jolloin Broadwayn theater districtin läheisyydessä voi olla hankalaa löytää tilaa auki olevista ravintoloista.
Diner vs ravintola. Diner on perusamerikkalainen syöttölä, joka ovat auki suuren osan päivästä (jotkut 24/7) ja tarjoavat niin aamiaista, lounasta kuin päivällistäkin. Dinerit ovat useimmiten halvempi vaihtoehto ja ruokalistat hyvin laajoja, vähän-jotain-kaikille -periaatteella. Lasku maksetaan monissa paikoissa itse kassalla ja juomaraha jätetään pöytään. Ruoan laadusta voi olla montaa mieltä, mutta maalaisjärkikin sanoo, että jos listalla on 300 annosta, niitä kaikkia tuskin tehdään tuoreista raaka-aineista alusta alkaen paikan päällä. Dinereilla on kuitenkin oma vankkumaton paikkansa New Yorkilaisessa ravintolaskenessä ja itse suosin niitä aamupalalla ja myöhään iltaisin, kun muihin ravintoloihin on tunnin jono.
Annosten jakaminen. On hyvinkin normaalia, että ravintoloissa kaksi henkilöä jakaa annoksen keskenään - useimmiten joko alku- tai jälkiruoan. Samaa käytäntöä voi kokeilla myös pääruokaan, jos tietää ravintolan annoskoon olevan suuri. Menussa saattaa olla kohta annoksen jakamisesta (esim $2 lisämaksu Carnegie Delissä), mutta eipä ole koskaan tullut vastaan ravintolaa, jossa pääruoan jakaminen kahden kesken olisi kielletty. Tämä on hyvä keino syödä ulkona pienemmälläkin budjetilla. Kun ravintolat valitsee oikein, ei takuulla jää nälkä.
Lasku. Laskutus tuoaan yleensä koko pöydälle yhteisesti ja laskujen erikseen pyytämiseen suhtaudutaan joskus hyvinkin nihkeästi. Yhden laskun voi kuitenkin jakaa esimerkiksi useammalla kortilla maksettavaksi, joka puoliksi (split) tai tarjoilijalle voi kertoa tarkemmin, paljonko miltäkin kortilta veloitetaan. Sanomattakin varmaan selvää, että tällöin pyöristetään dollareihin eikä takerruta sentteihin. Esimerkiksi laskua kahteen jaettaessa on helpoin sanoa esimerkiksi että "amount X on this card and the rest on this one". Molemmat saavat oman kuitin allekirjoitettavaksi ja myös tipin määrän voi kumpikin määritellä itse.
Mukaan ottaminen. Jos lautaselle jää ruokaa, on tyypillistä ottaa se mukaansa pienessä laatikossa. Jos käytössä on matkan aikana jääkaappi ja mikro, voi ruokabudjetti olla hyvinkin siedettävä, jos tietää mistä ravintolasta saa annoksia, joista riittää myös seuraavan päivän lounaaksi.
Kahvi. Jos käyttää kahvin kanssa maitoa ja nimenomaan maitoa, pitää sitä usein muistaa pyytää erikseen. Monet ravintolat tarjoilevat kahvin half&half:in kanssa, joka on sananmukaisesti puolet maitoa ja puolet kermaa.
Juomaraha. Juomarahan jättäminen eli tippaaminen on olennainen osa amerikkalaista ravintolakulttuuria. Tarjoilijoiden tuntipalkka ei ole mitenkään mainittava ja työnantaja luottaa osan heidän palkastaan tulevan asiakkaiden jättämistä tipeistä. Tästä johtuen tarjoilijat ovat useimmiten hyvinkin palvelualttiita ja ystävällisiä.
Yleisesti ottaen normaali tippimäärä on 15%-20% laskun summasta. Hyvästä palvelusta New Yorkissa helppo nyrkkisääntö on katsoa kuitista veron määrä (8,25%), tuplata se ja pyöristää hieman ylöspäin. Pienemmän tipin jättäminen on automaattisesti viesti siitä, että palvelussa on ollut parantamisen varaa. Tippaamatta jättämistä pidetään äärimmäisen junttimaisena käytöksenä, jos palvelussa ei ole ollut moittimista. Tippi voidaan jättää joko pöytään tai merkitä kuittiin samalla, kun sen allekirjoittaaa. Kuitissa on erikseen rivi tipille ja sen jälkeen kokonaissummalle, jotka ynnätään itse ja kirjoitetaan ravintolaan jätettävään kuittiin.
Suuremmille seurueille (usein 6 henkilö tai enemmän) tippi lisätään monissa ravintoloissa suoraan laskuun.
Valittaminen. Jos ruoka ei vastaa laadultaan odotuksia, on siitä luvallista valittaa tarjoilijalle. Paikalliset ovat usein hyvinkin hanakoita lähettämään lautaset takaisin keittiöön ja vaatimaan vastinetta rahoilleen, joten tarjoilijat ovat käytäntöön tottuneet. Johtuen yllämainitusta tippikulttuurista tarjoilijat usein yrittävät tehdä parhaansa pitääkseen asiakkaat tyytyväisinä, joten jos ruoassa on jokin vialla, kannattaa siitä huomauttaa. Huomauttaminen kannattaa ajoittaa aikaan ennen kuin annoksen on syönyt, eikä suomalaisittain nöyrästi, anteeksipyydellen lopuksi lautasen ollessa jo tyhjä ja tarjoilijan kysellessä maistuiko ruoka. Amerikkalaisissa ravintoloissa on normaalia, että tarjoilija käy pöydässä tarkistamassa parikin kertaa ruokailun aikana, että asiakas on tyytyväinen. Jos huomauttamisen aihetta on, kannattaa se tehdä silloin.
Juomat. Suuressa osassa ravintoloissa alkoholittomien juomien santsaus on ilmaista (free re-fills). Tätä tulee ikävä suomalaisissa ravintoloissa. Tarjoilija yleensä kysyy automaattisesti, haluaako asiakas lisää juotavaa, mutta sitä voi itse myös pyytää. Jos santsi ei ole ilmainen, tarjoilijan pitäisi kertoa siitä asiakkaalle ennen uuden juoman tuomista.
Pihvien kypsyydet. Lihansyöjät löytävät New Yorkista paljon pihvivaihtoehtoja ja kypsyydet ovat hieman tarkemmat kuin Suomessa. Meillä yleisesti tilataan pihvi joko mediumina tai kypsänä, mutta USA:ssa käytetään hieman laajempaa skaalaa: rare, medium rare, medium, medium well, well done. Kaikkein lähimpänä suomalaista mediumia, jossa liha on mukavan punaista keskellä on useimmiten medium rare. On myös hyvä pitää mielessä, että ravintoloiden ja dinereiden hampurilaisten pihvit paistetaan usein medium-kypsyyteen. Jos puoliraaka jauheliha ei innosta, kannattaa muistaa pyytää hampurilainen well done.
Varaukset. New Yorkissa suosituimmat ravintolat täyttyvät klo 19 jälkeen etenkin Times Squaren ympäristössä. Jos haluaa varmistaa pöydän jostain tietystä ravintolasta kannattaa varaus tehdä etukäteen. Toinen aalto nälkäisiä etsii ruokaa teattereiden näytösten loputtua klo 22 ja 23:n välillä, jolloin Broadwayn theater districtin läheisyydessä voi olla hankalaa löytää tilaa auki olevista ravintoloista.
Diner vs ravintola. Diner on perusamerikkalainen syöttölä, joka ovat auki suuren osan päivästä (jotkut 24/7) ja tarjoavat niin aamiaista, lounasta kuin päivällistäkin. Dinerit ovat useimmiten halvempi vaihtoehto ja ruokalistat hyvin laajoja, vähän-jotain-kaikille -periaatteella. Lasku maksetaan monissa paikoissa itse kassalla ja juomaraha jätetään pöytään. Ruoan laadusta voi olla montaa mieltä, mutta maalaisjärkikin sanoo, että jos listalla on 300 annosta, niitä kaikkia tuskin tehdään tuoreista raaka-aineista alusta alkaen paikan päällä. Dinereilla on kuitenkin oma vankkumaton paikkansa New Yorkilaisessa ravintolaskenessä ja itse suosin niitä aamupalalla ja myöhään iltaisin, kun muihin ravintoloihin on tunnin jono.
Annosten jakaminen. On hyvinkin normaalia, että ravintoloissa kaksi henkilöä jakaa annoksen keskenään - useimmiten joko alku- tai jälkiruoan. Samaa käytäntöä voi kokeilla myös pääruokaan, jos tietää ravintolan annoskoon olevan suuri. Menussa saattaa olla kohta annoksen jakamisesta (esim $2 lisämaksu Carnegie Delissä), mutta eipä ole koskaan tullut vastaan ravintolaa, jossa pääruoan jakaminen kahden kesken olisi kielletty. Tämä on hyvä keino syödä ulkona pienemmälläkin budjetilla. Kun ravintolat valitsee oikein, ei takuulla jää nälkä.
Lasku. Laskutus tuoaan yleensä koko pöydälle yhteisesti ja laskujen erikseen pyytämiseen suhtaudutaan joskus hyvinkin nihkeästi. Yhden laskun voi kuitenkin jakaa esimerkiksi useammalla kortilla maksettavaksi, joka puoliksi (split) tai tarjoilijalle voi kertoa tarkemmin, paljonko miltäkin kortilta veloitetaan. Sanomattakin varmaan selvää, että tällöin pyöristetään dollareihin eikä takerruta sentteihin. Esimerkiksi laskua kahteen jaettaessa on helpoin sanoa esimerkiksi että "amount X on this card and the rest on this one". Molemmat saavat oman kuitin allekirjoitettavaksi ja myös tipin määrän voi kumpikin määritellä itse.
Mukaan ottaminen. Jos lautaselle jää ruokaa, on tyypillistä ottaa se mukaansa pienessä laatikossa. Jos käytössä on matkan aikana jääkaappi ja mikro, voi ruokabudjetti olla hyvinkin siedettävä, jos tietää mistä ravintolasta saa annoksia, joista riittää myös seuraavan päivän lounaaksi.
Kahvi. Jos käyttää kahvin kanssa maitoa ja nimenomaan maitoa, pitää sitä usein muistaa pyytää erikseen. Monet ravintolat tarjoilevat kahvin half&half:in kanssa, joka on sananmukaisesti puolet maitoa ja puolet kermaa.
tiistai 14. helmikuuta 2012
Alkoholilait
Alkoholin käyttöön liittyvät lait vaihtelevat osavaltioittain ja vielä osavaltion sisällä maakunnittain. New Yorkin lainsäädäntö ei ole kireimmästä päästä. Muutama huomionarvoinen ero kuitenkin Suomeen verrattuna on:
Alkoholin myynti ja nauttiminen on kielletty alle 21-vuotiailta. Myyjät ja tarjoilijat tarkastavat henkkareita paljon hanakammin kuin Suomessa, joten kannattaa varautua pitämällä paperit matkassa (suomalainen ajokortti käy, ei tarvitse passia kantaa).
Alkoholin nauttiminen esim. kaduilla ja puistoissa on kielletty. Avonainen alkoholijuoma kädessä ei saa liikkua julkisilla paikoilla.
Alkoholin myynti ja nauttiminen on kielletty alle 21-vuotiailta. Myyjät ja tarjoilijat tarkastavat henkkareita paljon hanakammin kuin Suomessa, joten kannattaa varautua pitämällä paperit matkassa (suomalainen ajokortti käy, ei tarvitse passia kantaa).
Alkoholin nauttiminen esim. kaduilla ja puistoissa on kielletty. Avonainen alkoholijuoma kädessä ei saa liikkua julkisilla paikoilla.
maanantai 6. helmikuuta 2012
Apteekit (Pharmacy)
Pharmacy on USA:ssa paljon muutakin kuin apteekki. Luonnollisesti niistä saa tarvitsemansa käsikauppalääkkeitä, mutta muuten valikoima muistuttaa pientä supermarkettia. Saman katon alta lääkkeiden lisäksi saa ostaa samalla mm. kotitalous-, hygienia- ja elintarvikkeita sekä muuta käyttötavaraa sateenvarjoista leluihin. Koska apteekkeja on suurin piirtein joka toisessa kadunkulmassa, niihin on äärimmäisen kätevä pistäytyä hakemaan vaikka juotavaa tai naposteltavaa.
Itse en ole koskaan vaivautunut suurta lääkearsenaalia pakkaamaan kotoa mukaan (reseptilääkkeet toki erikseen), koska apteekkeja on niin paljon. Särkylääkkeistä meille tuttu Burana löytyy ainakin tuotenimellä Advil (vaikuttava aine ibuprofeeni, engl. ibuprofen) ja Panadol tuotenimellä Tylenol (vaikuttava aine parasetamol, engl. paracetamol tai acetaminophen). Apteekeissa on erillinen tiski, josta voi kysellä apua tarvittaessa.
Eniten New Yorkin katukuvassa näkyvät apteekkiketjut ovat Duane Reade, CVS Pharmacy ja Walgreens.
Itse en ole koskaan vaivautunut suurta lääkearsenaalia pakkaamaan kotoa mukaan (reseptilääkkeet toki erikseen), koska apteekkeja on niin paljon. Särkylääkkeistä meille tuttu Burana löytyy ainakin tuotenimellä Advil (vaikuttava aine ibuprofeeni, engl. ibuprofen) ja Panadol tuotenimellä Tylenol (vaikuttava aine parasetamol, engl. paracetamol tai acetaminophen). Apteekeissa on erillinen tiski, josta voi kysellä apua tarvittaessa.
Eniten New Yorkin katukuvassa näkyvät apteekkiketjut ovat Duane Reade, CVS Pharmacy ja Walgreens.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
New Yorkiin saapuminen, vol 2
Tullista ja passintarkastuksesta kuulee joskus villejä kertomuksia. Olen saapunut maahan aina JFK:n kautta, eikä passintarkastuksessa ole pelkillä lomamatkoilla ollut mitään ongelmia. Viisumin kanssa oli pientä hämminkiä, mutta sekin asia selvisi, kun virkailija kysäisi työtoverilta konsultaatiota.
Homma on myös helpottunut sähköisen matkustusluvan (ESTA - Electronic System for Travel Authorization) tultua käyttöön. Tämä systeemi korvasi vihreänvärisen maahantulolomakkeen. Matkustuslupa tulee hakea etukäteen ja se tapahtuu täyttämällä hakulomakke netissä. Matkustuslupa maksaa $14/henkilö ja se on voimassa kaksi vuotta. Lupa tulee käytännössä välittömästi maksun jälkeen, ellet ole vastannut kyllä/ei -kysymyksiin tavalla, joka voi vaatia lisäselvityksiä. Täyttämistä varten tarvitset henkilötietojen lisäksi passisi numeron, lentotiedot sekä osoitteen, jossa majailet ensimmäiseksi (jos olet menossa useampaan paikkaan, riittää siis että ensimmäinen osoite on täytetty). Lomakkeessa kysellään myös mm. terroristijärjestöyhteyksistä, prostituution harjoittamisesta sekä tarttuvista taudeista. Näille kysymyksillä voi hihitellä hiljaa kotona, mutta en suosittelisi niiden kommentoimista maahan saapuessa ;) Itse lomaketta ei välttämättä tarvitse tulostaa ja esittää passintarkastuksen yhteydessä, vaan virkailija etsii tiedot passin avulla. ESTA oikeuttaa 90 päivän mittaiseen matkaan.
Lennon aikana täytettäväksi jää tullilomake, johon merkitään, minkälaisia tavaroita/tuotteita on maahan tuomassa ja paljonko niiden arvo on. Perhettä kohden riittää yksi tullilomake, mutta esimerkiksi ystävän kanssa matkustaessa molemmat täyttävät oman lomakkeen.
Koneesta poistuttaessa seurataan muita ja Immigration-kylttejä. JFK:ssä on suuri tulohalli, jossa on yksi kiemurteleva jono, joka sitten jakautuu useampaan passintarkastuspisteeseen. Virkailija on paikalla ohjaamassa, mille tarkastuspisteelle siirryt jonottamaan.
Itse passintarkastukseen mennään yksitellen, lukuunottamatta saman perheen jäseniä, jotka voivat mennä yhtä aikaa (voi olla, että esimerkiksi avopuolisoita ei katsota vielä saman perhekunnan jäseniksi, vaikka samassa taloudessa asuisivatkin, siinä tapauksessa kiltistä kumpikin omillaan). Passintarkastuksen yhteydessä otetaan sormenjäljet (sormet skannerille ja homma on valmis - nopea toimenpide siis) sekä kasvokuva. Yleisimmät esitetyt kysymykset liittyvät matkan tarkoitukseen ja matkasuunnitelmiin sekä matkan kestoon. Virkailija saattaa myös tiedustella, oletko aiemmin käynyt Yhdysvalloissa ja mikä oli silloin matkasi tarkoitus. Myös perhesuhteet kiinnostavat perheenjäsenten kanssa matkustettaessa ja voit joutua selostamaan, millä tavalla olette sukua. Passiin leimataan päivämäärä, johon mennessä sinun on poistuttava maasta.
Virkailija katsoo passintarkastuksen yhteydessä myös tullilomakkeesi, tekee siihen merkintänsä ja antaa sen sinulle takaisin. Lappu kannattaa pitää kädessä, koska sitä tarvitaan seuraavan kerran heti passintarkastuksen jälkeen itse tullissa. Lappu annetaan tullivirkailijalle, joka katsoo passintarkastajan merkinnät ja niiden perusteella päättää, pitääkö sinun maksaa tulleja tai tehdä lisäselvityksiä. Vasta tämän jälkeen siirrytään tavara-aulaan, jonne matkalaukut tulevat tai ovat jo valmiina odottamassa, jos passintarkastuksessa ja tullissa on mennyt aikaa paljon. Jonotusaika on omalla kohdallani vaihdellut 5-45 minuutin välillä ja riippuu aina siitä, montako lentoa on saapunut samanaikaisesti. Jatkolentoja silmällä pitäen aikaa kannattaa varata reilusti, tunnissa ei millään ennätä ja kaksikin tuntia voi tehdä tiukkaa.
Matkatavarat saatuasi voit jatkaa matkaasi joko jatkolennolle tai kohti määränpäätäsi New Yorkissa. Siirtyminen terminaalista toiseen ja julkiseen liikenteeseen tapahtuu AirTrainilla. Enemmän siirtymisistä löytyy aiemmasta postauksesta: New Yorkiin saapuminen
Homma on myös helpottunut sähköisen matkustusluvan (ESTA - Electronic System for Travel Authorization) tultua käyttöön. Tämä systeemi korvasi vihreänvärisen maahantulolomakkeen. Matkustuslupa tulee hakea etukäteen ja se tapahtuu täyttämällä hakulomakke netissä. Matkustuslupa maksaa $14/henkilö ja se on voimassa kaksi vuotta. Lupa tulee käytännössä välittömästi maksun jälkeen, ellet ole vastannut kyllä/ei -kysymyksiin tavalla, joka voi vaatia lisäselvityksiä. Täyttämistä varten tarvitset henkilötietojen lisäksi passisi numeron, lentotiedot sekä osoitteen, jossa majailet ensimmäiseksi (jos olet menossa useampaan paikkaan, riittää siis että ensimmäinen osoite on täytetty). Lomakkeessa kysellään myös mm. terroristijärjestöyhteyksistä, prostituution harjoittamisesta sekä tarttuvista taudeista. Näille kysymyksillä voi hihitellä hiljaa kotona, mutta en suosittelisi niiden kommentoimista maahan saapuessa ;) Itse lomaketta ei välttämättä tarvitse tulostaa ja esittää passintarkastuksen yhteydessä, vaan virkailija etsii tiedot passin avulla. ESTA oikeuttaa 90 päivän mittaiseen matkaan.
Lennon aikana täytettäväksi jää tullilomake, johon merkitään, minkälaisia tavaroita/tuotteita on maahan tuomassa ja paljonko niiden arvo on. Perhettä kohden riittää yksi tullilomake, mutta esimerkiksi ystävän kanssa matkustaessa molemmat täyttävät oman lomakkeen.
Koneesta poistuttaessa seurataan muita ja Immigration-kylttejä. JFK:ssä on suuri tulohalli, jossa on yksi kiemurteleva jono, joka sitten jakautuu useampaan passintarkastuspisteeseen. Virkailija on paikalla ohjaamassa, mille tarkastuspisteelle siirryt jonottamaan.
Itse passintarkastukseen mennään yksitellen, lukuunottamatta saman perheen jäseniä, jotka voivat mennä yhtä aikaa (voi olla, että esimerkiksi avopuolisoita ei katsota vielä saman perhekunnan jäseniksi, vaikka samassa taloudessa asuisivatkin, siinä tapauksessa kiltistä kumpikin omillaan). Passintarkastuksen yhteydessä otetaan sormenjäljet (sormet skannerille ja homma on valmis - nopea toimenpide siis) sekä kasvokuva. Yleisimmät esitetyt kysymykset liittyvät matkan tarkoitukseen ja matkasuunnitelmiin sekä matkan kestoon. Virkailija saattaa myös tiedustella, oletko aiemmin käynyt Yhdysvalloissa ja mikä oli silloin matkasi tarkoitus. Myös perhesuhteet kiinnostavat perheenjäsenten kanssa matkustettaessa ja voit joutua selostamaan, millä tavalla olette sukua. Passiin leimataan päivämäärä, johon mennessä sinun on poistuttava maasta.
Virkailija katsoo passintarkastuksen yhteydessä myös tullilomakkeesi, tekee siihen merkintänsä ja antaa sen sinulle takaisin. Lappu kannattaa pitää kädessä, koska sitä tarvitaan seuraavan kerran heti passintarkastuksen jälkeen itse tullissa. Lappu annetaan tullivirkailijalle, joka katsoo passintarkastajan merkinnät ja niiden perusteella päättää, pitääkö sinun maksaa tulleja tai tehdä lisäselvityksiä. Vasta tämän jälkeen siirrytään tavara-aulaan, jonne matkalaukut tulevat tai ovat jo valmiina odottamassa, jos passintarkastuksessa ja tullissa on mennyt aikaa paljon. Jonotusaika on omalla kohdallani vaihdellut 5-45 minuutin välillä ja riippuu aina siitä, montako lentoa on saapunut samanaikaisesti. Jatkolentoja silmällä pitäen aikaa kannattaa varata reilusti, tunnissa ei millään ennätä ja kaksikin tuntia voi tehdä tiukkaa.
Matkatavarat saatuasi voit jatkaa matkaasi joko jatkolennolle tai kohti määränpäätäsi New Yorkissa. Siirtyminen terminaalista toiseen ja julkiseen liikenteeseen tapahtuu AirTrainilla. Enemmän siirtymisistä löytyy aiemmasta postauksesta: New Yorkiin saapuminen
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
New Yorkin metro
Kätevin tapa liikkua Manhattanilla on ehdottomasti metro. Metroverkosto on hyvin kattava ja liikkuminen vaivatonta, kunhan hoksaa, miten systeemi toimii. Yleensä yksittäisiä metroja kutsutaan sanalla "train", eli jos opastusta kysyessä joku kertoo sinulle, että D-train vie perille, tarkoittaa hän hyvin suurella todennäköisyydellä metroa. Metrolinjat on värikoodattu ja sen lisäksi jokaisella metrolla on oma kirjain tai numero. Esimerkiksi oranssin linjan metrot eivät kaikki pysähdy kaikilla oranssin linjan asemilla, vaan jokaisen aseman kohdalle kartalla on jollain tapaa merkitty ne junat, jotka juuri siinä pysähtyvät. Express-junat posottavat vain suurempien asemien välillä ja local-junat pysähtyvät useammilla asemilla.
Matkalippuna toimii Metrocard. Metrocardille voi ladat joko arvoa (Pay-Per-Ride Metrocard) tai lunastaa kortin, jolla voi matkustaa rajattomasti (Unlimited Ride Metrocard). Arvoa ladatessa yhden matkan hinta on $2.25 ja unlimited lippuja voi ostaa joko 7- tai 30-päivän ajalle. Hinnat ovat $29 (7 pv) ja $104 (30 pv). Liput on helppo ostaa automaatista, joita löytyy jokaiselta metroasemalta. Automaatteja on kahdenlaisia, isokokoisimmat hyväksyvät sekä käteistä että kortteja. Pienemmillä automaateilla voi maksaa ainoastaan korteilla.
Suurempi lippuautomaatti, josta lippuja saa ulos sekä käteisellä että kortilla
Joskus noiden automaattien kanssa on ollut pieniä ongelmia korteilla maksettaessa, jos (tai kun) kortti ei ole amerikkalainen. Automaatti kysyy laskutusosoitteen postinumeroa varmistusvaiheessa. Joskus muistan suomalaisen postinumeron menneen läpi, mutta syöttämällä tässä kohdassa numeron 99999 automaatin pitäisi ymmärtää, että kyseessä on kansainvälinen maksukortti.
Lipun oston jälkeen päästään itse asiaan eli metron käyttöön. Metrolinjat kulkevat käytännössä kahteen suuntaan: uptown ja downtown. Suunnan määrittää metrokartta, ei välttämättä linjan maantieteellinen kulkusuunta. Uptown-junat liikkuvat kartalla Manhattanin saarta ylöspäin. Downtown-junat taasen alaspäin. Kaikessa loogisuudessaan tämä on melkein idioottivarma systeemi. Jos epähuomiossa onkin lähtenyt väärään suuntaan, seuraavalla pysäkillä pois ja siirtyminen vastakkaisen suunnan metroon. Vaihdoissa on kuitenkin tärkeä huomioida, etteivät vastakkaiseen suuntaan kulkevat junat välttämättä kulje vastapäiseltä raiteelta (kuten esimerkiksi Helsingin metrossa), vaan voi olla, että joudut nousemaan metrotunnelista ulos ja kävelemään toiselle puolelle katua. Kylttejä seuraamalla pitäisi selvitä.
Metrocardin käyttö on suhteellisen simppeli toimenpide. Jokaisella asemalla on portteja, joiden oikealla puolella on lukija, jonka läpi Metrocard vedetään (musta magneettinauha itseään päin). Jos lipun lukeminen ei onnistu, porttin näyttöön tulee teksti "Please swipe again". Uusi, rauhallinen yritys, jotta kortti luetaan koko matkalta, ja portista pääsee kävelemään läpi. Porteissa liikenne on kaksisuuntaista, eli metrosta tulevat ihmiset käyttävät samoja portteja poistuessaan. Portti on tähän suuntaan auki eikä Metrocardia tarvitse.
Metrot ovat aina olleet mielestäni käyttäjämääriin nähden siistejä, vaikka asemat ja asemalaiturit kaipaisivat ehkä siivousta. Ruuhka-ajat ovat suurin piirtein samat kuin Suomessakin ja silloin metroissa on luonnollisesti kaikkien turistien lisäksi kaikki ne, jotka kulkevat työmatkojaan. Asemilla on vähän väliä lappuja, jotka kertovat, että jokin tietty juna ei kulje tiettyyn aikaan tai ei pysähdykään jollain tietyllä asemalla, joten niitä lappuja kannattaa välillä tutkia. Metrot saattavat pysähdellä ja jäädä tunneliin seisomaan joskus useiksikin minuuteiksi. Kuulutuksissa on useimmiten vaikea saada selvää, joten asemista kannattaa pysyä muuten kartalla. Jokaisessa metrossa on "konduktööri", joka ei kulje metroa pitkin, mutta työntää todennäköisesti vähintään päänsä ulos jostakin ikkunasta jokaisella asemalla - häneltä voi tarvittaessa kysyä neuvoa.
Metrokarttaa voi vakoilla etukäteen täältä
tiistai 31. tammikuuta 2012
Visitor Center
Ensimmäinen paikka etenkin ensikertalaiselle on Visitor Center, joka löytyy Times Squarelta. Visitor Centeristä löytyy kasapäin karttoja ja esitteitä nähtävyyksistä. Näiden lisäksi mukaan voi poimia paljon alennuskuponkeja - niitä löytyy kokonaisia vihkosia sekä yksittäisiä pieniä pahvilärpäkkeitä.
Visitor Centeristä löytyy myös tiskejä, joista voi lunastaa itselleen valmiiksi lippuja sekä nähtävyyksiin että Broadway-näytöksiin. Omatoimisuus kannattaa mielestäni pidemmän päälle näissä asioissa, kun välikäsien myötä yleensä myös lippujen hinnat nousevat.
Paikka on mielestäni edelleenkin hieman huonosti merkitty, mutta löytyy keskeiseltä paikalta Times Squarelta. Tarkka osoite on 1560 Broadway, joka sijaitsee 46. ja 47. kadun välissä. Merkkinä sisäänkäynnistä on iso i-kirjain. Tarkempi kartta sijainnista alla. Visitor Center on auki päivittäin klo 8-20.
View Larger Map
Visitor Centeristä löytyy myös tiskejä, joista voi lunastaa itselleen valmiiksi lippuja sekä nähtävyyksiin että Broadway-näytöksiin. Omatoimisuus kannattaa mielestäni pidemmän päälle näissä asioissa, kun välikäsien myötä yleensä myös lippujen hinnat nousevat.
Paikka on mielestäni edelleenkin hieman huonosti merkitty, mutta löytyy keskeiseltä paikalta Times Squarelta. Tarkka osoite on 1560 Broadway, joka sijaitsee 46. ja 47. kadun välissä. Merkkinä sisäänkäynnistä on iso i-kirjain. Tarkempi kartta sijainnista alla. Visitor Center on auki päivittäin klo 8-20.
View Larger Map
maanantai 30. tammikuuta 2012
New Yorkiin saapuminen
Aloitetaan alusta: New Yorkiin lentäessä päädytään yleensä yhdelle kolmesta lentokentästä: LaGuardia (LGA), Newark (EWR) tai John F Kennedy (JFK). Itse olen lentänyt aina JFK:lle. Finnairin suoralento on houkutteleva, joskin todennäköisesti kallein vaihtoehto. Vaihdolla saattaa päästä halvemmalla, mutta matka-aika pitenee huomattavasti.
Oli lentokenttä mikä tahansa, Manhattanille kulku onnistuu julkisilla (halpa vaihtoehto) tai taksilla (hieman kalliimpi vaihtoehto). Kaikista yksinkertaisin yhteys on JFK:ltä, josta pääsee metrolla suoraan Manhattanille. Matka-aika on noin tunnin ja väliä kulkevat A- ja E-train eli sinisen linjan A ja E-metrot. Metroon siirrytään terminaalista AirTrainilla, joka kulkee terminaalien väliä ja vie kahdelle metropysäkille: Jamaica Center (E) ja Howard Beach (A). AirTrain on selkeästi merkitty kyltein jokaisesta terminaalista, joten niitä seuraamalla löytää varmasti perille. AirTrainista metroon siirtyminen maksaa 5 dollaria. Ennen lippuportteja on useita lippuautomaatteja, joista voi ostaa yhdistetyn AirTrain ja metromatkan. Yhteishinta on tällöin $7.25. Metroasemalta löytyy lasikoppi, josta kannattaa heti pyytää "The Map". Metrokartta. Manhattanilla on kätevintä kulkea julkisilla ja metroverkosto on kattava, joten tuosta kartasta tulee paras ystäväsi. Niitä saa ilmaiseksi kaikilta asemilta, joilta löytyy lipunmyynti tai infopiste. Metrosta lisää myöhemmin, joten jatketaan saapumisaiheella.
JFK:ltä kulkee myös Long Island Rail Road (LIRR) suoraan Penn Stationille. Matka on nopeampi ja hieman metroa kalliimpi, mutta tulee halvemmaksi kuin taksimatka. LIRR aseman ohi kuljetaan Jamaica Center metropysäkille mentäessä, joten sen varmasti huomaa. Asemalla on automaatteja, joista liput ostetaan. Liput voi staa myös junasta, mutta ne ovat huomattavasti kalliimpia. Automaatista hankittuna lippu maksaa n. $6-9 riippuen kellonajasta.
Taksi on todennäköisesti kaikkein vaivattomin tapa matkustaa, etenkin matkatavaroiden kanssa. Niitä löytyy terminaalien edestä. Busseilla en ole koskaan lentokentälle kulkenut, joten en sen enempää osaa niistä sanoa. Vertailuna matkustusvaihtoehtojen kokonaishinnat:
Taksi: $45 könttämaksu + tie/siltatullit, joista kuljettajan tulisi kertoa etukäteen. Yleensä parin dollarin arvoisia ja riippuu siitä, mitä kautta Manhattanille ajetaan. Mittarin ei kuitenkaan tulisi juosta, vaan $45 on ennalta määritelty maksu. Maksuun tulee lisäksi vielä tippi, joka on 10-20% prosenttia. Lyhyellä matematiikalla laskettuna loppusummaksi tulee siis jotain 50-60 dollarin välillä.
LIRR: AirTrain $5 + LIRR-lippu automaatista $6-9. Eli halvimillaan $11, kalleimmillaan $14.
Subway: AirTrain $5 + Single ride fare $2.25 = $7.25
(Hinnat perustuvat tammikuun 2012 tietoihin, joten jos luet tätä blogia tuhannen vuoden päästä, kannattaa ehkä tarkistaa lippujen hinnat vielä erikseen).
Newarkin lentokenttä sijaitsee New Jerseyn puolella, mutta sieltä pääsee Manhattanille junalla. Penn Stationille kulkee sekä Amtrak että NJ Transit junat. Myös Newarkilla on samantyyppinen AirTrain kuin JFK:llä ja siitä siirtyminen junaan kustantaa $5.50. NJ Transitin junalla pääsee n. $12 dollarin lipulla, Amtrak saattaa maksaa yli tuplasti tuon verran, joten kannattaa olla tarkkana, minkä yhtiön junaan nousee. Takseissa ei ole samanlaista ennalta määrättyä hintaan kuin JFK:ltä, joten riippuen määränpäästä ja liikenteen määrästä, taksimatka Newarkilta voi nousta jopa $80 luokkaan.
LaGuardiaan en ole koskaan tutustunut, sinne ei taideta kansainvälisiä lentoja edes lentää.
Tästä tuli nyt aika asiapitoinen ensimmäinen varsinainen postaus, mutta tulipahan selostettua perinpohjin tämä saapumishomma. Olen itse suosinut julkisilla kulkemista ja JFK:ltä useimmat matkat olen taittanut metrolla. Älä anna asemalla viihtyvien rottien, kuumuuden ja pahan hajun pelästyttää, siitä voi matka jatkua vain parempaan suuntaan ;)
Oli lentokenttä mikä tahansa, Manhattanille kulku onnistuu julkisilla (halpa vaihtoehto) tai taksilla (hieman kalliimpi vaihtoehto). Kaikista yksinkertaisin yhteys on JFK:ltä, josta pääsee metrolla suoraan Manhattanille. Matka-aika on noin tunnin ja väliä kulkevat A- ja E-train eli sinisen linjan A ja E-metrot. Metroon siirrytään terminaalista AirTrainilla, joka kulkee terminaalien väliä ja vie kahdelle metropysäkille: Jamaica Center (E) ja Howard Beach (A). AirTrain on selkeästi merkitty kyltein jokaisesta terminaalista, joten niitä seuraamalla löytää varmasti perille. AirTrainista metroon siirtyminen maksaa 5 dollaria. Ennen lippuportteja on useita lippuautomaatteja, joista voi ostaa yhdistetyn AirTrain ja metromatkan. Yhteishinta on tällöin $7.25. Metroasemalta löytyy lasikoppi, josta kannattaa heti pyytää "The Map". Metrokartta. Manhattanilla on kätevintä kulkea julkisilla ja metroverkosto on kattava, joten tuosta kartasta tulee paras ystäväsi. Niitä saa ilmaiseksi kaikilta asemilta, joilta löytyy lipunmyynti tai infopiste. Metrosta lisää myöhemmin, joten jatketaan saapumisaiheella.
JFK:ltä kulkee myös Long Island Rail Road (LIRR) suoraan Penn Stationille. Matka on nopeampi ja hieman metroa kalliimpi, mutta tulee halvemmaksi kuin taksimatka. LIRR aseman ohi kuljetaan Jamaica Center metropysäkille mentäessä, joten sen varmasti huomaa. Asemalla on automaatteja, joista liput ostetaan. Liput voi staa myös junasta, mutta ne ovat huomattavasti kalliimpia. Automaatista hankittuna lippu maksaa n. $6-9 riippuen kellonajasta.
Taksi on todennäköisesti kaikkein vaivattomin tapa matkustaa, etenkin matkatavaroiden kanssa. Niitä löytyy terminaalien edestä. Busseilla en ole koskaan lentokentälle kulkenut, joten en sen enempää osaa niistä sanoa. Vertailuna matkustusvaihtoehtojen kokonaishinnat:
Taksi: $45 könttämaksu + tie/siltatullit, joista kuljettajan tulisi kertoa etukäteen. Yleensä parin dollarin arvoisia ja riippuu siitä, mitä kautta Manhattanille ajetaan. Mittarin ei kuitenkaan tulisi juosta, vaan $45 on ennalta määritelty maksu. Maksuun tulee lisäksi vielä tippi, joka on 10-20% prosenttia. Lyhyellä matematiikalla laskettuna loppusummaksi tulee siis jotain 50-60 dollarin välillä.
LIRR: AirTrain $5 + LIRR-lippu automaatista $6-9. Eli halvimillaan $11, kalleimmillaan $14.
Subway: AirTrain $5 + Single ride fare $2.25 = $7.25
(Hinnat perustuvat tammikuun 2012 tietoihin, joten jos luet tätä blogia tuhannen vuoden päästä, kannattaa ehkä tarkistaa lippujen hinnat vielä erikseen).
Newarkin lentokenttä sijaitsee New Jerseyn puolella, mutta sieltä pääsee Manhattanille junalla. Penn Stationille kulkee sekä Amtrak että NJ Transit junat. Myös Newarkilla on samantyyppinen AirTrain kuin JFK:llä ja siitä siirtyminen junaan kustantaa $5.50. NJ Transitin junalla pääsee n. $12 dollarin lipulla, Amtrak saattaa maksaa yli tuplasti tuon verran, joten kannattaa olla tarkkana, minkä yhtiön junaan nousee. Takseissa ei ole samanlaista ennalta määrättyä hintaan kuin JFK:ltä, joten riippuen määränpäästä ja liikenteen määrästä, taksimatka Newarkilta voi nousta jopa $80 luokkaan.
LaGuardiaan en ole koskaan tutustunut, sinne ei taideta kansainvälisiä lentoja edes lentää.
Tästä tuli nyt aika asiapitoinen ensimmäinen varsinainen postaus, mutta tulipahan selostettua perinpohjin tämä saapumishomma. Olen itse suosinut julkisilla kulkemista ja JFK:ltä useimmat matkat olen taittanut metrolla. Älä anna asemalla viihtyvien rottien, kuumuuden ja pahan hajun pelästyttää, siitä voi matka jatkua vain parempaan suuntaan ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)