päivämatka: Philadelphia

Jos aikaa on riittävästi ja intoa nähdä myös muita kaupunkeja, Philadelphia on yksi oivallinen päivämatkakohde.

New Yorkissa operoi muutama niin sanottu halpabussiyhtiö. Megabus ja Bolt Bus molemmat liikennöivät Philadelphiaan päivittäin ja kohtuullisen halvoilla hinnoilla. Itse olen kahdesta käyttänyt Bolt Busia ja todennut sen olevan hintalaatusuhteeltaan ihan passeli vaihtoehto parin tunnin matkalle.

Lippu Philadelphiaan Bolt Busin kyydissä voi irrota jopa $8 hintaan ja paluukyyti samoin, joten sen puolesta reissu on halpa. Liput on luokiteltu A, B ja C kategorioihin, joista A-lipun ostaneet saavat nousta bussiin ensin, sitten B-lipun ostaneet ja viimeiseksi C-lipun ostaneet. Toisin sanoen A-lipulla saa valita parhaat paikat, mutta muuten lipuilla ei ole muuta eroa kuin hinta ja varausajankohta.

Bolt Busin Philadelphian lähtöpysäkki on W 33rd Streetillä 11th & 12th Avenuen kulmassa. Kadunvarressa on merkki, mihin Bolt Busin on määrä pysähtyä. Bussi ei ole kummallakaan matkustuskerrallani ajoissa lähdössä, vaan ennemminkin puoli tuntia myöhässä, joten kovin tiukkaa saapumisaikataulua Philadelphiaan ei kannata itselleen järjestää. Päätepysäkiksi kannattaa valita JFK & N. 30th St, joka on Philadelphian rautatieasema takana kohtuullisen kävelymatkan päässä keskustasta.

Philadelphiaan saavuttua kannattaa ensin suunnata kohta rautatieasemaa ja sen läpi ja jatkaa matkaa yli Schuylkill joen ylitse kohti Market Streetia. Marketia pitkin pääsee kävelemään aina Historic Disctrictiin asti, joka on amerikkalaisen historian keskiössä ja näyttelee suurta osaa mm. itsenäisyysjulistuksen kanssa. Philadelphian kohteisiin voi kukin tutustua ja suunnitella päiväreittinsä sen mukaan, mutta tässä muutamia tärppejä, jotka omaan Philadelphia-vierailuun kuuluivat:


JFK Plaza ja Love Park (N. 15th & 16th Streetin ja Arch St & John F Kennedy Blvd:n välissä)
Tunnetun LOVE -maamerkin koti. Joulunaikaan myös ulkoilmatori, jossa myynnissä käsitöitä ja pientä syötävää.

Reading Terminal Market (12th Street, Filbert St. ja Arch St. välissä)
Kauppahalli, jonne on hyvä pysähtyä lounaalle. Suosittelen Dinic's kojua, josta saa loistavia sandwicheja (esimerkiksi Adam Richmanin America's Best Sandwich -voittaja : roast pork with sharp provolone cheese and broccoli rabe).

Hard Rock Cafe (Market Street)

Perinteitä kunnioittaen täältä irtoaa ainakin matkamuistopaita pienen pienestä Rock Shopista.

The Gallery at East Market
Ostoskeskus Market St. varrella.

ROSS - Dress For Less (701 Market Street #1)
Sama ajatus kuin New Yorkin Century 21 -kaupassa, mutta ROSSista olen löytänyt enemmän sopivia vaatteita ja hitusen halvemmalla.

Independence Visitor Center
Itsenäisyysjulistukseen liittyvää materiaalia ja matkamuistomyymälä

Liberty Bell
Historiallinen Liberty Bell löytyy Independence Visitor Centeria vastapäätä olevasta puistosta. Ilmaisnähtävyys. Muihin Historic District -kohteisiin pitää lunastaa pääsylippu.

The Franklin Fountain (116 Market Street)
50-luvun tunnelmaa huokuva jäätelöbaari Market Streetin päässä.

Philly Cheese Steak
Perinteinen Philadelphia pikaruoka, joita saa suurin piirtein jokaisesta ravintolasta ja kiskasta. Jokaisella paikallisella on oma suosikkipaikkansa, josta saa sen ainoan, oikein alkuperäisen cheesesteakin. Käytännössä kyseessä on siis vehnäsämpylä, jonka väliin paistetaan ohueksi nuijittua naudanlihaa sekä juustoa - yleensä Wiz-merkkisen juustokastikkeen muodossa (joka on nähnyt yhtä paljon juustoa kuin Pirkan cheddar dippi). Kannattaa kuitenkin rohkeasti kokeilla alkuperäistä ja lähteä sen jälkeen vasta muokkaamaan. Täydellisyyteen pyrkivät voivat etsiä googlesta ohjeet, miten cheesesteak tilataan paikalliseen tapaan, jos ei halua erottua turistiksi. Omani hain pienestä lähiöraflasta nimeltä Ishkabibble's (337 South Street), joka on ilmeisesti myös paikallisten suosiossa. Jos ei jaksa kauempaa lähteä cheesesteakia metsästämään, myös Reading Terminal Marketista niitä on tarjolla.

South Street

Dinosaur BBQ

Dinosaur BBQ on pienen matkan päässä ydinkeskustasta Harlemissa, mutta mielestäni tarjoaa Manhattanin parasta BBQ-antia. Ravintola on lähtöisin Syracuse, New Yorkista ja alkuperäinen Dinosaur BBQ on ollut esillä mm. Adam Richmanin vetämässä Man vs. Food -ohjelmassa. Matka Harlemiin taittuu 1-metrolla 125th St asemalle, josta on lyhyt kävelymatka.

BBQ-ravintolasta kun on kyse, kannattaa varautua syömään lihaa ja syömään paljon. Suosittelen kokeilemaan sampler -lautasia, joissa on vähän kaikenlaista. Erityisesti Tres Hombres (tai pienempi versio Tres Ninos) jäi mieleen hyvänä kokonaisuutena, lautaselta löytyi possua kolmessa eri muodossa ja kaksi vapaavalintaista lisuketta. Lisukkeista omaksi suosikiksi nousi bataattimuusi. Annosten hinta vaihtelee n. $15-25 välillä, mutta esimerkiksi 4-6 hengelle riittävän sampler kattauksen saa alle $70.

Tres Ninos

View Larger Map

Budjetti

Minulta usein kysellään, paljonko matka New Yorkiin maksaa ja minkälainen budjetti kannattaa matkalla lähtiessä olla. Tähän kysymykseen on hirveän vaikea antaa mitään yleispätevää vastausta, mutta muutaman ajatuksen voin omien kokemusten perusteella heittää. Äkkilähtö rantalomakohteeseen on varmasti halvempi vaihtoehto, mutta jos pystyy ja osaa laittaa rahaa säästöön, ei New Yorkin matka ole minkäänlainen mahdottomuus.

Suurimmat yksittäiset menoerät ovat lento ja majoitus. Ainoa suora lento Suomesta New Yorkiin on Finnairin ja American Airlines yhteistyössä liikennöimä reitti. Lennon hinta on useimmiten n. 600-700 euroa, halvimmillaan olen maksanut n. 400 euroa. Välilaskullisia lentoja saa hieman halvemmalla, mutta itse en ole vielä kertaakaan nonstop lennon mukavuudesta luopunut. Kannattaa myös huomioida, että ylimääräinen matkalaukku voi olla huomattava kustannuserä (lentokentällä maksettuna taisi olla Finnairilla jopa 80 euroa). Jos tiedät jo etukäteen ostavasi toisen matkalaukun New Yorkista, kannattaa ylimääräinen laukku ostaa ja maksaa ennakkoon. Laukun voi maksaa vain toiseen suuntaan ja muistaakseni ennakkoon maksettuna Finnair perii siitä 40 euroa, joten säästö on huima. Suosittelen myös matkalaukkuvaakaa, ettei käy painorajojen kanssa hassusti.

Majoituksesta on ollut juttua jo aiemmin. Jos hotelliin mielii yöksi, kannattaa varautua siihen, että kustannus on vähintään n. 80 euroa yöltä. Jos paljon halvemmalla toivoo majoittuvansa, pitää olla valmis luopumaan mukavuuksista, esimerkiksi omasta WC:stä ja suihkusta. Toinen tinkimisen paikka on sijainti, sillä majoitus kauempana on halvempaa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä matkustamiseen kuluva aika ja varmistaa, että majoituksen lähellä on jokin asema tai pysäkki, josta julkinen liikenne kulkee sujuvasti. Esimerkiksi Brooklynin puolelta Manhattanille siirtyminen kestää yleensä 30-40 minuuttia. Halvimmillaan olen majoittunut n. 60 eurolla yö guesthousessa, jossa käytävällä jaettu suihku ja WC.

Syömiseen varattavan budjetin määrään vaikuttaa tietenkin se, kuinka paljon haluaa ruokailla ravintoloissa. Kadut ovat täynnä pikaruokaloita ja delejä, joista saa suhteellisen edullisesti burgereita, leipiä, pizzaa ja muuta pientä purtavaa. Ravintolassa annoshinta on luonnollisesti korkeampi ja syödessä tulee aina jättää tippiä, joka nostaa aina aterian hintaa. Jos aikoo pärjätä pika- ja katuruokavaihtoehdoilla, parikymmentä euroa pitäisi riittää päivää kohden. Huikeita makuelämyksiä ei välttämättä tule koettua, mutta ruokailu tällä tyylillä on suhteellisen halpaa ja säästää aikaa myös kaupungin kiertelyyn. Itse olen useimmiten liikkellä n. 50 euron päiväruokabudjetilla, jolla useimmiten syö tukevan aamiaisen tai brunssin joko delissä tai dinerissa, päiväkahvin Starbucksissa sekä päivällisen keskihintaisessa ravintolassa. Jos ruokarahaa polttelee taskussa yllinkyllin, monissa fine dining -ravintoloissa saa menusta maksaa useamman sata dollaria.

Lento, majoitus ja ruoka ovat oletettavasti välttämättömät menot, joihin pitää varautua. Yllämainitut luvut eivät tietenkään ole ehdottomia totuuksia vaan omia arvioitani, joiden avulla voi matkabudjettia lähteä hahmottelemaan sen mukaan, kauanko aikoo reissussa olla. Ostoksiin voi saada rahaa palamaan varmaan ihan niin paljon kuin sitä on tuhlattavana, joten suosittelen erillistä shoppailubudjettia, ettei käy niin, että viimeisinä päivinä ei ole varaa syödä muuta kuin myslipatukoita. Nyrkkisääntönä itselleni olen kuitenkin pitänyt sitä, että New Yorkiin ei lähdetä pihistelemään tai senttejä laskemaan. Muuttaisin mieluummin matkani ajankohtaa myöhemmäksi ja säästäisin enemmän, jos minua arvelluttaisi budjettini riittävyys.

Päivämatka: Six Flags Great Adventure

Heti kärkeen sanottakoon muutama yleinen asia amerikkalaisista huvipuistoista. En ole vielä törmännyt yhteenkään suurempaan huvipuistoon, jonka alueelle pääsisi ilman täysihintaista pääsylippua. Toisin sanoen, jokaisen mukana olijan on maksettava sama pääsylippu, aikoi käyttää laitteita tai ei. Särkänniemihän kokeili tätä mallia huonolla menestyksellä, joten se ei selkeästi meitä suomalaisia miellytä ja ymmärrän kyllä hyvin miksi. Tähän pitää kuitenkin taipua, jos mielii esimerkiksi Six Flagsissa käydä pyörimässä.

Näkymä parkkipaikalta

Six Flags on huvipuistoketju. Six Flags Great Adventure -puisto sijaitsee New Jerseyn puolella Jacksonissa. NJ Transit 308 -bussilinja liikennöi suoraan New Yorkin Port Authority Bus Terminalista. Linjan aikataulu löytyy osoitteesta http://www.njtransit.com/pdf/bus/T0308.pdf ja edestakaisen matkan hinta on n. $25. Tällä hetkellä lipun hinta on aikuiselta $65.99 ja lapsilta $39.99 (lapsilipulla pääsee sisään, jos pituutta on alle 54 tuumaa eli n. 137 cm). Kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat eivät tarvitse lippua.

Puistoon saapuessa suoritetaan turvatarkastus, jossa tarkistetaan laukun sisältö ja kävellään metallinpaljastimen läpi. Alueella ei saa tuoda omia ruokia tai juomia. Huvipuiston alueella on käytössä myös eräänlainen pukukoodi. Uima-asuissa ei saa liikkua kuin vesipuiston alueella ja päällä ei saa olla vaatteitta, joissa on loukkaavia tai törkeitä tekstejä tai kuvia (kuvittelisin, että tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi kirosanat, keskisormet ja muut vastaavat). Puiston alueella ei myöskään saa olla ilman paitaa tai jalkineita.

Suurimmassa osassa suuria vuoristoratoja ei ole mahdollista jättää tavaroita säilytykseen, joten ne kannattaa suosiolla jättää säilytyslokeroihin, joita voi päivän ajaksi vuokrata. Tämä tuotti pientä päänvaivaa, kun olin yksin liikkeellä halusin kuitenkin pitää varmuuden vuoksi puhelimen mukana koko ajan, eikä vaatetuksessani sattunut olemaan yhtäkään suljettavaa taskua. Taitelinkin kännykkä farkkujen taskussa vuoristoratojen kieputuksessa ja toivoin, ettei se pääse luiskahtamaan ja putoamaan.

Puistoalue on suuri ja siirtymisiin menee aikaa. Kun puisto alkaa täyttyi iltapäivällä äärimmilleen, kasvavat myös jonot. Aamupäivä sujui oman vierailuni aikana mukavasti ja laitteisiin pääsi puolen tunnin jonotuksella, mutta iltapäivällä jonot alkoivat kasvaa 2-3 tunnin mittaisiksi. Joka päivä on myynnissa rajoitettu määrä Flash Pass -lippuja, joilla saa vyötärölle kiinnitettävän vempaimen mukaansa. Flash Passeja on eritasoisia, mutta perusajatus oli, että halvemmalla tasolla sait varata ajan, jolloin pääset johonkin tiettyyn laitteeseen ja kalliimmalla versiolla pääset milloin vain jonon ohi suositumpiin laitteisiin. Itse jonoissa kärvisteltyäni suosittelesinkin melkein sijoittamaan Flash Passiin, jos aikoo ottaa huvipuistosta kaiken irti.

Six Flagsissa kannattaa ehdottomasti ainakin katsastaa Kingda Ka, joka on Pohjois-Amerikan korkein ja nopein vuoristorata. Vauhtia on yli 200km/h, kun laite syöksyy ylöspäin 90 asteen kulmassa. Toinen kokeilemisen arvoinen laite on El Toro, joka on puisten vuoristoratojen aatelistoa. Linnanmäen vuoristorata on melko kesy verrattuna El Toroon, jonka jyrkät dropit ja yli 110 km tuntinopeus saattavat muistojen lisäksi jättää myös mustelmia, sen verran brutaalia meno välillä on.

308 bussilla pääsee siis kätevästi edestakaisin, ainakin teoriassa. Itselleni vierailustani kehkeytyikin nimeen sopivasti isompikin seikkailu. Puistoon pääsy oli helppoa, bussi toi suuren hiekkakentän laidalle, johon oli valmiiksi merkitty myös takaisinlähtö pysäkit. Sen verran minulla on kokemusta paikallisen bussiliikenteen toimivuudesta, etten ihan satavarmasti uskalla siihen koskaan luottaa ja siksi pohdinkin heti, miten käy huvipuiston sulkemisaikaan, jos kaikki halukkaat eivät mahdukaan bussiin. Päätin jo ennakkoon siis lähteä hyvissä ajoin ennen sulkemisaikaa. Päätöstä helpotti se, että satuin puistoon Halloweenin aikaan, ja käynnissä oli illan kestävä Fright Night -tapahtuma, jonka tarkoitus oli lähinnä pelotella puiston asikkaita puolikuolleeksi. En ole tätä pelon tunteen mielekkyyttä koskaan oikein sisäistänyt ja luikin karkuun, kun ensimmäiset zombiet ja viikatemiehet ilmestyivät pimeydestä kuljeskelemaan pitkin puistoa.

Tähtäsin pysäkille hypätäkseni bussiin 308, jonka oli siis määrä ajaa suoraan Port Authorityyn. Aikataulun mukaista bussia ei tietenkään koskaan näkynyt. Ei myöskään seuraavaa. Turhauduin istuskellessani hiekkakentän reunalla, kunnes paikallisbussi numero 307 kaarsi yhdelle pysäkeistä. Tiedustelin, pääsisikö sillä New Yorkiin ja vastaus oli kyllä, jos vaihtaisi Freehold -nimisen kaupungin bussiasemalla bussiin 318. Hyppäsin bussin kyytiin ja se suuntasi pimenevässä syysillassa kohti Freeholdin bussiasemaa. Sinne saavuttua katselin asemaksi kutsuttua murjua ja tiedustelin kioskin myyjältä, menisikö siitä todella bussi New Yorkiin. Myyjä vakuutteli, että bussi kyllä kulkee ja on pian saapumassa. Pian 318 kaarsikin pysäkille ja sen kyydissä selvisin takaisin Port Authorityyn.

Matkanteko ei välttämättä ollut paras mahdollinen kokemus ja toinen puiston miinus tulee jonoista. Lipun hinta itsessään on korkea ja ruokailu puiston alueella kallista, joten reissulle tulee kokonaishintaa ihan mukava summa, joten kannattaa punnita, onko vierailu sen arvoista. Itse lähtisin ajelemaan Kingda Ka:lla milloin vain uudestaan, mutta ehdottomasti vain Flash Pass taskussa.

Governor's Island

Governor's Island on pieni saari Manhattanin tuntumassa. Sitä on vuosisatojen mittaan käytetty ensin lähinnä armeijan tukikohtana ja välinevarastona, sisällissodan aikana jopa vankilana. Tukikohdan siirryttyä toisaalle saari siirtyi merivartioston käyttöön muutamiksi vuosikymmeniksi. Toiminnot saarella loppuivat 1990-luvun puolivälin paikkeilla ja saari oli pitkään ilman käyttötarkoitusta. Lopulta Governor's Islandista päätettiin kehittää retkikohde ja nähtävyys ja se avattiin yleisölle 2000-luvun alussa.

Saaren rikkaaseen historiaan tutustumisen lisäksi Gorvernor's Islandilla on mahdollista rauhoittua puistossa ja nauttia kauniista näköaloista Manhattanin eteläkärkeen ja Vapauden patsaalle. Saaren ympäri kulkee promenadi, joka on n. 3 kilometriä pitkä. Saarella on polkupyörävuokraamo, josta voi tavallisten pyörien lisäksi vuokrata myös tandempyöriä sekä perhemallisia vaunuja, joiden kyytiin mahtuu 4-6 henkilöä. Pyörien vuokrahinnat olivat mielestäni kohtuullisia, mutta niitä vuokratessa pitää vuokraamoon jättää henkilöllisyystodistus. Jos siis mukanasi on ainoastaan passi tai ajokortti, jää se vuokrauksen ajaksi pantiksi. Varoituksen sanana myös sellainen, että ainakin oman vierailuni aikana huomattavan moni pyörän vuokranneista ei tuntunut osaavan kunnolla sellaisella ajaa, joten tarkkana sai olla, ettei kukaan ajanut nurin. Pyörällä pääsee kätevästi ja nopeasti koko saaren ympäri.

Governor's Islandille on ilmainen lauttayhteys. Lautta lähtee Staten Island Ferryn vieressä olevasta Battery Maritime Building -rakennuksesta (Osoite 10 South Street) ja palaa samaan paikkaan takaisin. Saari on auki vain osan aikaa vuodesta, toukokuusta syyskuuhun. Ennen vierailua kannattaa tutustua osoitteeseen: http://www.govisland.com

Katz's Deli

Katz’s Deli ja Carnegie Deli ovat käyneet kilpailua New Yorkin deli herruudesta jo vuosikymmenten ajan ja molemmilla deleillä on vankkumaton kannattajakunta. Katz’s delin historia ulottuu yli sadan vuoden päähän ja deli pyörii edelleen perinteitä kunnioittaen. Katz’s on vilahdellut myös valkokankaalla esimerkiksi elokuvassa When Harry Met Sally...

Menu on samansuuntainen kuin deleissä yleensä. Pääosaa näyttelevät leivät ja huolella tehdyt lihaleikkeleet. Katz’s tarjoaa toki myös muita ruokia kuten salaatteja ja keittoja. Aamiaismenukin on tarjolla 11:30 saakka. Sisääntullessa asiakas saa käteensä lapun, johon merkitään tilaus. Ruoka tilataan tiskiltä, jossa lihat viipaloidaan asiakkaan tilauksesta. Osa työntekijöistä ovat olleet Katz’sissa töissä vuosikymmenten ajan. He antavat mielellään maistiaisia ja heille on myös kohteliasta jättää dollari tai kaksi tippiä. Ruoan voi tämän jälkeen viedä itse pöytään ja nauttia omaan tahtiinsa. Jos lautaselle jotakin jää, tiskiltä voi pyytää laatikkoa, johon loput voi pakata mukaansa. Lopuksi kävellään ulos kassan kautta, jossa näytetään tilauslappunen ja suoritetaan maksu sen mukaan.

Olen testannut pastrami sandwichin sekä Carnegiessä että Katz’sissa enkä rehellisesti sanoen osaa päättää, kumpi deleistä vetää pitemmän korren. Pidän ehkä Carnegien lihan mausta enemmän, mutta Katz’s on ympäristöltään avarampi ja historia huokuu kaikkialla. Deli-herruuden voittajaa en siis osaa päättää, mutta jos aikaa ja kiinnostusta löytyy, kannattaa kokeilla molempia paikkoja.


View Larger Map

e-kirja vihdoin julkaisuvalmis

Aikataulu venyi ja paukkui alunperin arvioidusta, mutta e-kirja on vihdoin julkaisuvalmis. Tekstit on käyty läpi, lyöntivirheet toivottavasti korjattu ja sanamuotoja muutenkin hieman paranneltu. Ensimmäisessä versiossa on uusia vinkkejä kymmenkunta ja ne alkavat piakkoin yksi kerrallaan ilmestyä myös tänne blogiin. Toivottavasti kirjasesta ja uudesta matskusta on teille iloa ja hyötyä.
Suuri kiitos kaikille tähänastisille lukijoille!

Osta New York vinkit -ekirja täältä!

E-kirja tulossa!

E-kirja projekti alkaa ollu loppusilausta vaille valmis. Tavoite tammikuun julkaisupäivästä ei ihan toteudu, mutta loppusuoralla ollaan. Muutama asia on vielä auki, kuten kirjan formaatti (tehdäkö PDF:n lisäksi myös ePub) ja tarvitseeko kuvia lisätä tekstin sekaan (blogissa ehkä kiva olla kuvitusta, mutta en tiedä palveleeko tarkoitusta tässä muodossa). Karttakuvia ei sellaisenaan julkaisuun tule ihan tekijänoikeussyistä, sillä esimerkiksi Googlen karttalisenssin kustannus on tuhansissa euroissa. Blogissa vielä julkaisemattomia vinkkejä kertynee kymmenkunta.

Käytännön toteutuksesta sen verran, että täydellistä kauppa-alustaa ei näin pienelle projektille löytynyt, mutta jonkinlainen kuitenkin. Kaupassa on verkkomaksumahdollisuus ja kirja toimitetaan sähköpostiin muutaman päivän kuluessa tilauksesta. Homma pyörii toiminimen ja Y-tunnuksen kautta, eli lakeja ja pykäliä noudattaen.

Kiitos paljon tähänastisesta palautteesta ja kiinnotuksesta, viime hetken ehdotuksia ja ja toiveita otetaan vielä vastaan!

Turvallisuus

Edustan naissukupuolta ja tein ensimmäisen matkani yksin 21-vuotiaana. Kaiken kaikkiaan olen matkannut New Yorkin seitsemän kertaa ja vain kerran mukanani oli matkaseuraa, silloin 13-vuotias veljeni. Tämä on myös useimmiten kirvoittanut kysymyksen, eikö minua pelota. Rehellisesti sanoen ei. Ehkä olen tyhmä, rohkea tai tyhmänrohkea, mutta olen aina kokenut New Yorkin todella turvalliseksi kaupungiksi. Läsnä ovat toki kaikki normaalit riskit, mitä nyt ulkomailla matkustaessa voi olla, mutta New York ei ole mitenkään erityisen pelottava tai vaarallinen kohde.

Useimpia ehkä mietityttää ulkona liikkuminen ja julkisen liikenteen käyttö iltaisin. Olen harrastanut molempia melko huoletta ja ehkä olen vain suunnattoman onnekas, mutta en ole kertaakaan kokenut olevani millään lailla uhkaavassa tilanteessa. Muutaman kerran olen olo on ollut epämiellyttävä, kun olen ollut myöhään liikkeellä ja kadut ovat olleet suhteellisen tyhjiä. Yleensä muiden ihmisten läsnäolo tuo turvallisuuden tunnetta, joten yritän pysytellä paikoissa, joissa liikkuu myös muita. Olen käyttänyt metroa kaikkina vuorokauden aikoina, enkä ole sielläkään koskaan kokenut oloani turvattomaksi.

New Yorkissa näkee poliiseja jatkuvasti. Poliisipartiot ovat kiinteä osa katukuvaa ja kaupunki on tietoisesti panostanut siihen, että poliisit ovat kadulla ja metroasemilla näkyvillä luomassa turvallisuutta.

Harlemista on usein puhuttu vaarallisena kaupunginosana, mutta Harlemkin on vuosien saatossa muuttunut paljon. 125. kadulla tuntuu olevan turisteja siinä missä muuallakin. Muistutuksena villeimmistä ajoista joissain Harlemin liikkeissä saattaa olla luotilasit erottamassa myyjän ja asiakkaan, mutta niitä nyt tuntuu muutenkin olevan esimerkiksi pankeissa ja posteissa. Toki New Yorkista löytyy varmasti alueita, jonne ei kannata turistina lähteä heilumaan, mutta todennäköisyys vahingossa päätyä sellaiselle on hyvin pieni. Mikäli ympäristö mietityttää, neuvoisin joko hyppäämään taksiin tai suuntaamaan lähimpään metroon ja suuntaamaan jollekin isolle yhteysasemalle, jonka läpi kulkee useampi metrolinja. Siellä voi rauhassa ihmisvilinässä ihmetellä, minne on päätynyt ja miten sieltä pääsee pois.

Maalaisjärjellä pärjää hyvin pitkälle myös tämän turvallisuuskysymyksen kanssa. Iltamyöhään pimeällä en kävelisi yksin pienillä kujilla tai puistoissa olin sitten Suomessa tai New Yorkissa. Vaikka olisin turistina uudessa paikassa ja epävarma siitä, onko alue turvallinen, yritän näyttää siltä, että tunnen ympäristön ja tiedän minne olen menossa.

1.1.2014

Mahtavaa Uutta vuotta kaikille lukijoille!

Uusi vuosi tuo mukanaan aina uusia kujeita. Tässä blogissa on ollut jonkin aikaa kysely kiinnostuksesta blogin sisältöön e-kirja muodossa. Kiitos kyselyyn vastanneilla! Kiinnostusta näyttäisi jonkin verran olevan ja olenkin laittanut projektin työn alle. Olen päätynyt laittamaan kirjaselle pienen hinnan (todennäköisesti 3,50e), en rikastuakseni vaan lähinnä korvauksena vaivannäöstä. Sivumäärä noussee yli sataan, joten ihan pienestä lehtisestä ei ole kyse. Tarkoitus on käydä läpi tähän mennessä julkaistut postaukset ja oikolukea ne opusta varten ja lisäksi työstää uusia vinkkejä. Uudet vinkit ajastetaan julkaistavaksi tietysti myös blogiin, mutta kirjaan ne tulevat heti.

E-kirjan pitäisi valmistua tammikuun aikana ja sen jälkeen alkavat myös uudet postaukset rullata blogiin.