New Yorkin metro

Kätevin tapa liikkua Manhattanilla on ehdottomasti metro. Metroverkosto on hyvin kattava ja liikkuminen vaivatonta, kunhan hoksaa, miten systeemi toimii. Yleensä yksittäisiä metroja kutsutaan sanalla "train", eli jos opastusta kysyessä joku kertoo sinulle, että D-train vie perille, tarkoittaa hän hyvin suurella todennäköisyydellä metroa. Metrolinjat on värikoodattu ja sen lisäksi jokaisella metrolla on oma kirjain tai numero. Esimerkiksi oranssin linjan metrot eivät kaikki pysähdy kaikilla oranssin linjan asemilla, vaan jokaisen aseman kohdalle kartalla on jollain tapaa merkitty ne junat, jotka juuri siinä pysähtyvät. Express-junat posottavat vain suurempien asemien välillä ja local-junat pysähtyvät useammilla asemilla.

Matkalippuna toimii Metrocard. Metrocardille voi ladat joko arvoa (Pay-Per-Ride Metrocard) tai lunastaa kortin, jolla voi matkustaa rajattomasti (Unlimited Ride Metrocard). Arvoa ladatessa yhden matkan hinta on $2.25 ja unlimited lippuja voi ostaa joko 7- tai 30-päivän ajalle. Hinnat ovat $29 (7 pv) ja $104 (30 pv). Liput on helppo ostaa automaatista, joita löytyy jokaiselta metroasemalta. Automaatteja on kahdenlaisia, isokokoisimmat hyväksyvät sekä käteistä että kortteja. Pienemmillä automaateilla voi maksaa ainoastaan korteilla.

Suurempi lippuautomaatti, josta lippuja saa ulos sekä käteisellä että kortilla

Joskus noiden automaattien kanssa on ollut pieniä ongelmia korteilla maksettaessa, jos (tai kun) kortti ei ole amerikkalainen. Automaatti kysyy laskutusosoitteen postinumeroa varmistusvaiheessa. Joskus muistan suomalaisen postinumeron menneen läpi, mutta syöttämällä tässä kohdassa numeron 99999 automaatin pitäisi ymmärtää, että kyseessä on kansainvälinen maksukortti.

Lipun oston jälkeen päästään itse asiaan eli metron käyttöön. Metrolinjat kulkevat käytännössä kahteen suuntaan: uptown ja downtown. Suunnan määrittää metrokartta, ei välttämättä linjan maantieteellinen kulkusuunta. Uptown-junat liikkuvat kartalla Manhattanin saarta ylöspäin. Downtown-junat taasen alaspäin. Kaikessa loogisuudessaan tämä on melkein idioottivarma systeemi. Jos epähuomiossa onkin lähtenyt väärään suuntaan, seuraavalla pysäkillä pois ja siirtyminen vastakkaisen suunnan metroon. Vaihdoissa on kuitenkin tärkeä huomioida, etteivät vastakkaiseen suuntaan kulkevat junat välttämättä kulje vastapäiseltä raiteelta (kuten esimerkiksi Helsingin metrossa), vaan voi olla, että joudut nousemaan metrotunnelista ulos ja kävelemään toiselle puolelle katua. Kylttejä seuraamalla pitäisi selvitä.

Metrocardin käyttö on suhteellisen simppeli toimenpide. Jokaisella asemalla on portteja, joiden oikealla puolella on lukija, jonka läpi Metrocard vedetään (musta magneettinauha itseään päin). Jos lipun lukeminen ei onnistu, porttin näyttöön tulee teksti "Please swipe again". Uusi, rauhallinen yritys, jotta kortti luetaan koko matkalta, ja portista pääsee kävelemään läpi. Porteissa liikenne on kaksisuuntaista, eli metrosta tulevat ihmiset käyttävät samoja portteja poistuessaan. Portti on tähän suuntaan auki eikä Metrocardia tarvitse.

Metrot ovat aina olleet mielestäni käyttäjämääriin nähden siistejä, vaikka asemat ja asemalaiturit kaipaisivat ehkä siivousta. Ruuhka-ajat ovat suurin piirtein samat kuin Suomessakin ja silloin metroissa on luonnollisesti kaikkien turistien lisäksi kaikki ne, jotka kulkevat työmatkojaan. Asemilla on vähän väliä lappuja, jotka kertovat, että jokin tietty juna ei kulje tiettyyn aikaan tai ei pysähdykään jollain tietyllä asemalla, joten niitä lappuja kannattaa välillä tutkia. Metrot saattavat pysähdellä ja jäädä tunneliin seisomaan joskus useiksikin minuuteiksi. Kuulutuksissa on useimmiten vaikea saada selvää, joten asemista kannattaa pysyä muuten kartalla. Jokaisessa metrossa on "konduktööri", joka ei kulje metroa pitkin, mutta työntää todennäköisesti vähintään päänsä ulos jostakin ikkunasta jokaisella asemalla - häneltä voi tarvittaessa kysyä neuvoa.

Metrokarttaa voi vakoilla etukäteen täältä

New Yorkiin saapuminen

Aloitetaan alusta: New Yorkiin lentäessä päädytään yleensä yhdelle kolmesta lentokentästä: LaGuardia (LGA), Newark (EWR) tai John F Kennedy (JFK). Itse olen lentänyt aina JFK:lle. Finnairin suoralento on houkutteleva, joskin todennäköisesti kallein vaihtoehto. Vaihdolla saattaa päästä halvemmalla, mutta matka-aika pitenee huomattavasti.

Oli lentokenttä mikä tahansa, Manhattanille kulku onnistuu julkisilla (halpa vaihtoehto) tai taksilla (hieman kalliimpi vaihtoehto). Kaikista yksinkertaisin yhteys on JFK:ltä, josta pääsee metrolla suoraan Manhattanille. Matka-aika on noin tunnin ja väliä kulkevat A- ja E-train eli sinisen linjan A ja E-metrot. Metroon siirrytään terminaalista AirTrainilla, joka kulkee terminaalien väliä ja vie kahdelle metropysäkille: Jamaica Center (E) ja Howard Beach (A). AirTrain on selkeästi merkitty kyltein jokaisesta terminaalista, joten niitä seuraamalla löytää varmasti perille. AirTrainista metroon siirtyminen maksaa 5 dollaria. Ennen lippuportteja on useita lippuautomaatteja, joista voi ostaa yhdistetyn AirTrain ja metromatkan. Yhteishinta on tällöin $7.25. Metroasemalta löytyy lasikoppi, josta kannattaa heti pyytää "The Map". Metrokartta. Manhattanilla on kätevintä kulkea julkisilla ja metroverkosto on kattava, joten tuosta kartasta tulee paras ystäväsi. Niitä saa ilmaiseksi kaikilta asemilta, joilta löytyy lipunmyynti tai infopiste. Metrosta lisää myöhemmin, joten jatketaan saapumisaiheella.

JFK:ltä kulkee myös Long Island Rail Road (LIRR) suoraan Penn Stationille. Matka on nopeampi ja hieman metroa kalliimpi, mutta tulee halvemmaksi kuin taksimatka. LIRR aseman ohi kuljetaan Jamaica Center metropysäkille mentäessä, joten sen varmasti huomaa. Asemalla on automaatteja, joista liput ostetaan. Liput voi staa myös junasta, mutta ne ovat huomattavasti kalliimpia. Automaatista hankittuna lippu maksaa n. $6-9 riippuen kellonajasta.

Taksi on todennäköisesti kaikkein vaivattomin tapa matkustaa, etenkin matkatavaroiden kanssa. Niitä löytyy terminaalien edestä. Busseilla en ole koskaan lentokentälle kulkenut, joten en sen enempää osaa niistä sanoa. Vertailuna matkustusvaihtoehtojen kokonaishinnat:

Taksi: $45 könttämaksu + tie/siltatullit, joista kuljettajan tulisi kertoa etukäteen. Yleensä parin dollarin arvoisia ja riippuu siitä, mitä kautta Manhattanille ajetaan. Mittarin ei kuitenkaan tulisi juosta, vaan $45 on ennalta määritelty maksu. Maksuun tulee lisäksi vielä tippi, joka on 10-20% prosenttia. Lyhyellä matematiikalla laskettuna loppusummaksi tulee siis jotain 50-60 dollarin välillä.

LIRR: AirTrain $5 + LIRR-lippu automaatista $6-9. Eli halvimillaan $11, kalleimmillaan $14.

Subway: AirTrain $5 + Single ride fare $2.25 = $7.25

(Hinnat perustuvat tammikuun 2012 tietoihin, joten jos luet tätä blogia tuhannen vuoden päästä, kannattaa ehkä tarkistaa lippujen hinnat vielä erikseen). 

Newarkin lentokenttä sijaitsee New Jerseyn puolella, mutta sieltä pääsee Manhattanille junalla. Penn Stationille kulkee sekä Amtrak että NJ Transit junat. Myös Newarkilla on samantyyppinen AirTrain kuin JFK:llä ja siitä siirtyminen junaan kustantaa $5.50. NJ Transitin junalla pääsee n. $12 dollarin lipulla, Amtrak saattaa maksaa yli tuplasti tuon verran, joten kannattaa olla tarkkana, minkä yhtiön junaan nousee. Takseissa ei ole samanlaista ennalta määrättyä hintaan kuin JFK:ltä, joten riippuen määränpäästä ja liikenteen määrästä, taksimatka Newarkilta voi nousta jopa $80 luokkaan.

LaGuardiaan en ole koskaan tutustunut, sinne ei taideta kansainvälisiä lentoja edes lentää.

Tästä tuli nyt aika asiapitoinen ensimmäinen varsinainen postaus, mutta tulipahan selostettua perinpohjin tämä saapumishomma. Olen itse suosinut julkisilla kulkemista ja JFK:ltä useimmat matkat olen taittanut metrolla. Älä anna asemalla viihtyvien rottien, kuumuuden ja pahan hajun pelästyttää, siitä voi matka jatkua vain parempaan suuntaan ;)