Kätevin tapa liikkua Manhattanilla on ehdottomasti metro. Metroverkosto on hyvin kattava ja liikkuminen vaivatonta, kunhan hoksaa, miten systeemi toimii. Yleensä yksittäisiä metroja kutsutaan sanalla "train", eli jos opastusta kysyessä joku kertoo sinulle, että D-train vie perille, tarkoittaa hän hyvin suurella todennäköisyydellä metroa. Metrolinjat on värikoodattu ja sen lisäksi jokaisella metrolla on oma kirjain tai numero. Esimerkiksi oranssin linjan metrot eivät kaikki pysähdy kaikilla oranssin linjan asemilla, vaan jokaisen aseman kohdalle kartalla on jollain tapaa merkitty ne junat, jotka juuri siinä pysähtyvät. Express-junat posottavat vain suurempien asemien välillä ja local-junat pysähtyvät useammilla asemilla.
Matkalippuna toimii Metrocard. Metrocardille voi ladat joko arvoa (Pay-Per-Ride Metrocard) tai lunastaa kortin, jolla voi matkustaa rajattomasti (Unlimited Ride Metrocard). Arvoa ladatessa yhden matkan hinta on $2.25 ja unlimited lippuja voi ostaa joko 7- tai 30-päivän ajalle. Hinnat ovat $29 (7 pv) ja $104 (30 pv). Liput on helppo ostaa automaatista, joita löytyy jokaiselta metroasemalta. Automaatteja on kahdenlaisia, isokokoisimmat hyväksyvät sekä käteistä että kortteja. Pienemmillä automaateilla voi maksaa ainoastaan korteilla.
Suurempi lippuautomaatti, josta lippuja saa ulos sekä käteisellä että kortilla
Joskus noiden automaattien kanssa on ollut pieniä ongelmia korteilla maksettaessa, jos (tai kun) kortti ei ole amerikkalainen. Automaatti kysyy laskutusosoitteen postinumeroa varmistusvaiheessa. Joskus muistan suomalaisen postinumeron menneen läpi, mutta syöttämällä tässä kohdassa numeron 99999 automaatin pitäisi ymmärtää, että kyseessä on kansainvälinen maksukortti.
Lipun oston jälkeen päästään itse asiaan eli metron käyttöön. Metrolinjat kulkevat käytännössä kahteen suuntaan: uptown ja downtown. Suunnan määrittää metrokartta, ei välttämättä linjan maantieteellinen kulkusuunta. Uptown-junat liikkuvat kartalla Manhattanin saarta ylöspäin. Downtown-junat taasen alaspäin. Kaikessa loogisuudessaan tämä on melkein idioottivarma systeemi. Jos epähuomiossa onkin lähtenyt väärään suuntaan, seuraavalla pysäkillä pois ja siirtyminen vastakkaisen suunnan metroon. Vaihdoissa on kuitenkin tärkeä huomioida, etteivät vastakkaiseen suuntaan kulkevat junat välttämättä kulje vastapäiseltä raiteelta (kuten esimerkiksi Helsingin metrossa), vaan voi olla, että joudut nousemaan metrotunnelista ulos ja kävelemään toiselle puolelle katua. Kylttejä seuraamalla pitäisi selvitä.
Metrocardin käyttö on suhteellisen simppeli toimenpide. Jokaisella asemalla on portteja, joiden oikealla puolella on lukija, jonka läpi Metrocard vedetään (musta magneettinauha itseään päin). Jos lipun lukeminen ei onnistu, porttin näyttöön tulee teksti "Please swipe again". Uusi, rauhallinen yritys, jotta kortti luetaan koko matkalta, ja portista pääsee kävelemään läpi. Porteissa liikenne on kaksisuuntaista, eli metrosta tulevat ihmiset käyttävät samoja portteja poistuessaan. Portti on tähän suuntaan auki eikä Metrocardia tarvitse.
Metrot ovat aina olleet mielestäni käyttäjämääriin nähden siistejä, vaikka asemat ja asemalaiturit kaipaisivat ehkä siivousta. Ruuhka-ajat ovat suurin piirtein samat kuin Suomessakin ja silloin metroissa on luonnollisesti kaikkien turistien lisäksi kaikki ne, jotka kulkevat työmatkojaan. Asemilla on vähän väliä lappuja, jotka kertovat, että jokin tietty juna ei kulje tiettyyn aikaan tai ei pysähdykään jollain tietyllä asemalla, joten niitä lappuja kannattaa välillä tutkia. Metrot saattavat pysähdellä ja jäädä tunneliin seisomaan joskus useiksikin minuuteiksi. Kuulutuksissa on useimmiten vaikea saada selvää, joten asemista kannattaa pysyä muuten kartalla. Jokaisessa metrossa on "konduktööri", joka ei kulje metroa pitkin, mutta työntää todennäköisesti vähintään päänsä ulos jostakin ikkunasta jokaisella asemalla - häneltä voi tarvittaessa kysyä neuvoa.
Metrokarttaa voi vakoilla etukäteen täältä
