Apteekit (Pharmacy)

Pharmacy on USA:ssa paljon muutakin kuin apteekki. Luonnollisesti niistä saa tarvitsemansa käsikauppalääkkeitä, mutta muuten valikoima muistuttaa pientä supermarkettia. Saman katon alta lääkkeiden lisäksi saa ostaa samalla mm. kotitalous-, hygienia- ja elintarvikkeita sekä muuta käyttötavaraa sateenvarjoista leluihin. Koska apteekkeja on suurin piirtein joka toisessa kadunkulmassa, niihin on äärimmäisen kätevä pistäytyä hakemaan vaikka juotavaa tai naposteltavaa.

Itse en ole koskaan vaivautunut suurta lääkearsenaalia pakkaamaan kotoa mukaan (reseptilääkkeet toki erikseen), koska apteekkeja on niin paljon. Särkylääkkeistä meille tuttu Burana löytyy ainakin tuotenimellä Advil (vaikuttava aine ibuprofeeni, engl. ibuprofen) ja Panadol tuotenimellä Tylenol (vaikuttava aine parasetamol, engl. paracetamol tai acetaminophen). Apteekeissa on erillinen tiski, josta voi kysellä apua tarvittaessa.

Eniten New Yorkin katukuvassa näkyvät apteekkiketjut ovat Duane Reade, CVS Pharmacy ja Walgreens.

New Yorkiin saapuminen, vol 2

Tullista ja passintarkastuksesta kuulee joskus villejä kertomuksia. Olen saapunut maahan aina JFK:n kautta, eikä passintarkastuksessa ole pelkillä lomamatkoilla ollut mitään ongelmia. Viisumin kanssa oli pientä hämminkiä, mutta sekin asia selvisi, kun virkailija kysäisi työtoverilta konsultaatiota.

Homma on myös helpottunut sähköisen matkustusluvan (ESTA - Electronic System for Travel Authorization) tultua käyttöön. Tämä systeemi korvasi vihreänvärisen maahantulolomakkeen. Matkustuslupa tulee hakea etukäteen ja se tapahtuu täyttämällä hakulomakke netissä. Matkustuslupa maksaa $14/henkilö ja se on voimassa kaksi vuotta. Lupa tulee käytännössä välittömästi maksun jälkeen, ellet ole vastannut kyllä/ei -kysymyksiin tavalla, joka voi vaatia lisäselvityksiä. Täyttämistä varten tarvitset henkilötietojen lisäksi passisi numeron, lentotiedot sekä osoitteen, jossa majailet ensimmäiseksi (jos olet menossa useampaan paikkaan, riittää siis että ensimmäinen osoite on täytetty). Lomakkeessa kysellään myös mm. terroristijärjestöyhteyksistä, prostituution harjoittamisesta sekä tarttuvista taudeista. Näille kysymyksillä voi hihitellä hiljaa kotona, mutta en suosittelisi niiden kommentoimista maahan saapuessa ;) Itse lomaketta ei välttämättä tarvitse tulostaa ja esittää passintarkastuksen yhteydessä, vaan virkailija etsii tiedot passin avulla. ESTA oikeuttaa 90 päivän mittaiseen matkaan.

Lennon aikana täytettäväksi jää tullilomake, johon merkitään, minkälaisia tavaroita/tuotteita on maahan tuomassa ja paljonko niiden arvo on. Perhettä kohden riittää yksi tullilomake, mutta esimerkiksi ystävän kanssa matkustaessa molemmat täyttävät oman lomakkeen.

Koneesta poistuttaessa seurataan muita ja Immigration-kylttejä. JFK:ssä on suuri tulohalli, jossa on yksi kiemurteleva jono, joka sitten jakautuu useampaan passintarkastuspisteeseen. Virkailija on paikalla ohjaamassa, mille tarkastuspisteelle siirryt jonottamaan.

Itse passintarkastukseen mennään yksitellen, lukuunottamatta saman perheen jäseniä, jotka voivat mennä yhtä aikaa (voi olla, että esimerkiksi avopuolisoita ei katsota vielä saman perhekunnan jäseniksi, vaikka samassa taloudessa asuisivatkin, siinä tapauksessa kiltistä kumpikin omillaan). Passintarkastuksen yhteydessä otetaan sormenjäljet (sormet skannerille ja homma on valmis - nopea toimenpide siis) sekä kasvokuva. Yleisimmät esitetyt kysymykset liittyvät matkan tarkoitukseen ja matkasuunnitelmiin sekä matkan kestoon. Virkailija saattaa myös tiedustella, oletko aiemmin käynyt Yhdysvalloissa ja mikä oli silloin matkasi tarkoitus. Myös perhesuhteet kiinnostavat perheenjäsenten kanssa matkustettaessa ja voit joutua selostamaan, millä tavalla olette sukua. Passiin leimataan päivämäärä, johon mennessä sinun on poistuttava maasta.

Virkailija katsoo passintarkastuksen yhteydessä myös tullilomakkeesi, tekee siihen merkintänsä ja antaa sen sinulle takaisin. Lappu kannattaa pitää kädessä, koska sitä tarvitaan seuraavan kerran heti passintarkastuksen jälkeen itse tullissa. Lappu annetaan tullivirkailijalle, joka katsoo passintarkastajan merkinnät ja niiden perusteella päättää, pitääkö sinun maksaa tulleja tai tehdä lisäselvityksiä. Vasta tämän jälkeen siirrytään tavara-aulaan, jonne matkalaukut tulevat tai ovat jo valmiina odottamassa, jos passintarkastuksessa ja tullissa on mennyt aikaa paljon. Jonotusaika on omalla kohdallani vaihdellut 5-45 minuutin välillä ja riippuu aina siitä, montako lentoa on saapunut samanaikaisesti. Jatkolentoja silmällä pitäen aikaa kannattaa varata reilusti, tunnissa ei millään ennätä ja kaksikin tuntia voi tehdä tiukkaa.

Matkatavarat saatuasi voit jatkaa matkaasi joko jatkolennolle tai kohti määränpäätäsi New Yorkissa. Siirtyminen terminaalista toiseen ja julkiseen liikenteeseen tapahtuu AirTrainilla. Enemmän siirtymisistä löytyy aiemmasta postauksesta: New Yorkiin saapuminen

Intrepid Sea, Space & Air Museum (USS Intrepid lentotukialus)

New Yorkissa on paljon museoita, ja Intrepid ei ehkä ole se, josta kaikkein eniten puhutaan. Se on kuitenkin kiehtovuudessaan huippuluokkaa (jopa tällaisella parikymppiselle naishenkilölle). Kyseessä on palveluksesta poistunut USS Intrepid lentotukialus, joka on muutettu museoksi. Aluksen kannelle on kerätty erilaisia helikoptereita, hävittäjiä ja pienlentokoneita ja aluksen sisätiloissa pääsee näyttelynomaisesta kiertämään niin komentosillalla kuin miehistön majoitustiloissakin.

USS Intrepid

Aluksen kansi

Komentosilta

Lisäksi sisänäyttelytiloissa voi ihmetellä kaikenlaista lentämiseen, merenkäymiseen, avaruuteen sekä Yhdysvaltain merivoimien kalustoa. Innokkaimmat voivat maksaa vielä erikseen lyhyestä lentosimulaattorista, jolla voi testata hävittäjälentokoneen pilotin taitojaan. Sanottakoon oman ja veljen kokemuksen pohjalta, että kyseisen simulaattorin ohjain on herkemmän puoleinen ja tästä johtuen saimme iloisena yllätyksenä todeta, että laitehan pyörii 360 astetta ympäri.

Avaruuskapseli sisänäyttelytilassa

Pääsylipulla pääsee tutustumaan myös USS Growler Submarine -sukellusveneeseen.

Jos tällainen aihepiiri kiinnostaa, kannattaa varata useampi tunti aikaa, sillä museossa on oikeasti paljon nähtävää. Myös 13-vuotias veljeni viihtyi lentokoneiden parissa hyvin, joten uskallan suositella kohdetta lasten kanssa matkustaville.

Liput kustantavat aikuisilta $22, 7-17 -vuotiailta $17 ja 3-6 -vuotiailta $10. Senioreille (62+ vuotta) ja opiskelijoille alennetut hinnat (opiskelijakortti siis mukaan!). Visitor Centeristä (katso aiempi postaus) löytyy todennäköisesti myös alennuskuponkeja. Intrepid löytyy rannasta 12. avenuen varrelta 46. kadun päästä. Ihan viereen ei metrolla pääse, Times Squarelta noin kilometrin kävelymatka.

lisätietoja intrepidmuseum.org

Cold Stone Creamery

Näillä pakkaslukemila on hyvä siirtää ajatukset jäätelöön. Suomalaiset ovat jo jonkin aikaa saaneet tutustua yhteen suosituimmista amerikkalaisista jäätelöistä - Ben & Jerry's. B&Jtä löytyy New Yorkistakin - sekä kadulta että kaupan pakasteosastolta - mutta omaksi suosikiksi on noussut ehdottomasti Cold Stone.

Cold Stone nimi tulee kylmästä marmoritasosta, jonka päällä jäätelöannokset kootaan sekoittamalla mitä erilaisempia sattumia jäätelön sekaan. Valikoimista löytyy valmiita annoksia (Signature Creations) tai sitten voi koota oman mieluisansa (Custom Creations). Tällöin valitaan ensin jäätelömaku, jonka voi ostaa sellaisenaan (plain) kupissa tai vohvelissa tai sitten valita halutessaan mukaan sekoitettavia aineita (mix-in) niin paljon, kuin tarpeelliseksi katsoo. Annokset myydään kolmessa koossa (like it, love it, need it), joista suurin on jo sitä luokkaa, ettei välttämättä yksi ihminen jaksa sellaista edes tuhota.

Jäätelömauista voi pyytää ennen ostopäätöstä pienen maistiaisen, jos ei osaa muuten päättää, mitä haluaa. Tippiä annettaessa työntekijät usein kajauttavat eräänlaisen kiitoslaulun. Liikkeessä ei ole kovin paljoa tilaa jäädä jäätelöään nauttimaan, mutta esimerkiksi Bryant Park on muutaman korttelin päässä, jonne ainakin kesällä on mukava suunnata jäätelön kera. Cold Stone löytyy Times Squarelta 42. kadulta seitsemännen ja kahdeksannen avenuen välistä. Muita sijainteja voi etsiä Cold Stonen nettisivuilta

Kuvassa Cotton Candy ja Oreo -jäätelömaut

Suosittelen suureen makean nälkään Founders Favorite -annosta. Mukavia uusia makututtavuuksia ovat olleet ainakin Sweet Cream, Cotton Candy ja Lemon Poppyseed.


View Larger Map

New Yorkin metro

Kätevin tapa liikkua Manhattanilla on ehdottomasti metro. Metroverkosto on hyvin kattava ja liikkuminen vaivatonta, kunhan hoksaa, miten systeemi toimii. Yleensä yksittäisiä metroja kutsutaan sanalla "train", eli jos opastusta kysyessä joku kertoo sinulle, että D-train vie perille, tarkoittaa hän hyvin suurella todennäköisyydellä metroa. Metrolinjat on värikoodattu ja sen lisäksi jokaisella metrolla on oma kirjain tai numero. Esimerkiksi oranssin linjan metrot eivät kaikki pysähdy kaikilla oranssin linjan asemilla, vaan jokaisen aseman kohdalle kartalla on jollain tapaa merkitty ne junat, jotka juuri siinä pysähtyvät. Express-junat posottavat vain suurempien asemien välillä ja local-junat pysähtyvät useammilla asemilla.

Matkalippuna toimii Metrocard. Metrocardille voi ladat joko arvoa (Pay-Per-Ride Metrocard) tai lunastaa kortin, jolla voi matkustaa rajattomasti (Unlimited Ride Metrocard). Arvoa ladatessa yhden matkan hinta on $2.25 ja unlimited lippuja voi ostaa joko 7- tai 30-päivän ajalle. Hinnat ovat $29 (7 pv) ja $104 (30 pv). Liput on helppo ostaa automaatista, joita löytyy jokaiselta metroasemalta. Automaatteja on kahdenlaisia, isokokoisimmat hyväksyvät sekä käteistä että kortteja. Pienemmillä automaateilla voi maksaa ainoastaan korteilla.

Suurempi lippuautomaatti, josta lippuja saa ulos sekä käteisellä että kortilla

Joskus noiden automaattien kanssa on ollut pieniä ongelmia korteilla maksettaessa, jos (tai kun) kortti ei ole amerikkalainen. Automaatti kysyy laskutusosoitteen postinumeroa varmistusvaiheessa. Joskus muistan suomalaisen postinumeron menneen läpi, mutta syöttämällä tässä kohdassa numeron 99999 automaatin pitäisi ymmärtää, että kyseessä on kansainvälinen maksukortti.

Lipun oston jälkeen päästään itse asiaan eli metron käyttöön. Metrolinjat kulkevat käytännössä kahteen suuntaan: uptown ja downtown. Suunnan määrittää metrokartta, ei välttämättä linjan maantieteellinen kulkusuunta. Uptown-junat liikkuvat kartalla Manhattanin saarta ylöspäin. Downtown-junat taasen alaspäin. Kaikessa loogisuudessaan tämä on melkein idioottivarma systeemi. Jos epähuomiossa onkin lähtenyt väärään suuntaan, seuraavalla pysäkillä pois ja siirtyminen vastakkaisen suunnan metroon. Vaihdoissa on kuitenkin tärkeä huomioida, etteivät vastakkaiseen suuntaan kulkevat junat välttämättä kulje vastapäiseltä raiteelta (kuten esimerkiksi Helsingin metrossa), vaan voi olla, että joudut nousemaan metrotunnelista ulos ja kävelemään toiselle puolelle katua. Kylttejä seuraamalla pitäisi selvitä.

Metrocardin käyttö on suhteellisen simppeli toimenpide. Jokaisella asemalla on portteja, joiden oikealla puolella on lukija, jonka läpi Metrocard vedetään (musta magneettinauha itseään päin). Jos lipun lukeminen ei onnistu, porttin näyttöön tulee teksti "Please swipe again". Uusi, rauhallinen yritys, jotta kortti luetaan koko matkalta, ja portista pääsee kävelemään läpi. Porteissa liikenne on kaksisuuntaista, eli metrosta tulevat ihmiset käyttävät samoja portteja poistuessaan. Portti on tähän suuntaan auki eikä Metrocardia tarvitse.

Metrot ovat aina olleet mielestäni käyttäjämääriin nähden siistejä, vaikka asemat ja asemalaiturit kaipaisivat ehkä siivousta. Ruuhka-ajat ovat suurin piirtein samat kuin Suomessakin ja silloin metroissa on luonnollisesti kaikkien turistien lisäksi kaikki ne, jotka kulkevat työmatkojaan. Asemilla on vähän väliä lappuja, jotka kertovat, että jokin tietty juna ei kulje tiettyyn aikaan tai ei pysähdykään jollain tietyllä asemalla, joten niitä lappuja kannattaa välillä tutkia. Metrot saattavat pysähdellä ja jäädä tunneliin seisomaan joskus useiksikin minuuteiksi. Kuulutuksissa on useimmiten vaikea saada selvää, joten asemista kannattaa pysyä muuten kartalla. Jokaisessa metrossa on "konduktööri", joka ei kulje metroa pitkin, mutta työntää todennäköisesti vähintään päänsä ulos jostakin ikkunasta jokaisella asemalla - häneltä voi tarvittaessa kysyä neuvoa.

Metrokarttaa voi vakoilla etukäteen täältä